"Kauas missä katse kantaa yli peltojen"

                           Kokemäenjoki ei vielä houkuttele hyppäämään sekaan

Satakuntalaiseen kulttuurimaisemaan ja tien keskiviivaan syventynyt rekkamiesmoodini häiriintyi uskollisen äänentoiston aiheuttamaan säröön. Autoradiossa suomirokin räyhähenki Kauko Röyhkä veisteli biisissään Kevät: se on tää paniikin tunne, paniikin tunne, ja se tulee joka kevät. Vuodenaikamasennuksesta eli valokauhusta viis, mutta jos kevät ei kohtapuolin ala osoittaa vahvoja merkkejä uudesta tulemisestaan, paniikki iskee myös TELAmieheen. 

Viime viikolla Kuopion, Nastolan, Porin ja Huittisten seudulta saatu tiedustelutieto ei vielä tue vuodenajan vaihtumista seuraavaan. Satakunnassa keli oli poikkeuksellisen tuulinen. Kuin lastu lainehilla ajelehti TELAmiehen työhevonen Auris tiellä uhmaten luonnonvoimia. Kotireviirillä Helsingin Kallion tuulisilla sekä esterataa muistuttavilla pikkukaduilla karaistu luonne ei kuitenkaan horjunut, eikä myöskään hotellien parkkihalleissa katu-uskottavuutta kerännyt maalipinta saanut uusia sävyjä.

Huhtivaaleihin on tätä kirjoittaessa aikaa 17 päivää. Monet ensikertalaiset saavat ennen vaalipäivää käyttöönsä valtavan määrän tietoa monelta eri suunnalta – toivottavasti myös vaalihumun jälkeen. TELAmies ei tunnusta väriä. Tiedotusta tehdään puoluekantaan katsomatta. Eläkeasioiden saarnamies saapuu lähes kaikkiin tilaisuuksiin pyydettäessä. Herätysteltta voidaan ottaa mukaan, eikä kolehtihaavia tarvitse kierrättää.

Kyläkartanossa koko kylä koolla

Tiedotuksen kutsuhuuto tuli viime torstaina Porin ja Huittisten suunnalta, eli tunnetusta karhumaakunnasta. Karhu-olut saatettiin Porissa muuten aivan kirjaimellisesti hautaan sinkkiarkussa jo vuonna 2009. Maakunnan tulevaisuutta myyttinen karhuherra kuitenkin puolustaa edelleen vaakunassa – ei pidä sekoittaa olutmerkkiin.  Paikallisia eduskuntavaaliehdokkaita olisi kieltämättä voinut olla hieman useampikin Porissa opetusravintola Liisanpuistossa järjestetyssä päiväinfossa.

Huittisten Karhiniemen kyläkartano on paikallisen kansalaistoiminnan keskus, vaikka vanha kansakoulu on jo hiljentynyt 1970-luvulla. Torstai-iltana paikalla oli Keskustan satakuntalaisia ehdokkaita sekä tietysti kelpo remmi kuulijoita tenttaamassa heitä. TELAmiestä oli pyydetty puhumaan työeläkejärjestelmästä ja sen tulevaisuudesta. Viljan tuottajahinnoista, eläkkeiden verotuksesta ja työeläkeindeksistä kysyttiin aika paljon. 

Puoluekantaan katsomatta, olen ollut tänä keväänä erilaisia ehdokastilaisuuksia ja vaalipaneeleita kiertäessäni, positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin puolueiden nuorilla (20-30-v.) ehdokkailla on "asiat hallussa ja paketti koossa". Kun vielä tietää nykyisen eduskunnan paikkajaon iän suhteen, ei heitä voi kuin ihailla aloitteellisesta kansalaisrohkeudesta. Eläkeasioissakin on hyvä pitää sukupolvikysymykset mielessä: mitkä ikäluokat maksaisivat mahdollisen eläkeindeksin muutoksen nyt ja erityisesti tulevaisuudessa?

Koukkaus Kuopioon

Sen sijaan alkuviikosta tie vei Eläkeliiton Pohjois-Savon piirin tilaisuuteen Kuopioon. Työurat pidemmiksi - raportti, työeläkerahastojen kehitys ja tietysti indeksiasiat puhuttivat. Työeläkeindeksistä pystyttiin keskustelemaan rakentavasti, mikä on aina hieno asia.  Monen keskusteluun vähemmän perehtyneen on varmasti vaikea ymmärtää sitä tunteen paloa ja agitaation raivoa, joita pelkän sanan "indeksi" mainitseminen joskus tuottaa. Kovampaa peliä pelattiin taannoin Jyväskylässä.

Pohjanmaa tulvii eläketietoa

Orastava kevät saatteli TELAmiehen Pohjanmaan lakeuksille alkuviikosta. Aavoilla mailla huristellessa on helppo nähdä, miksi Helsingin Sanomatkin taannoin kutsui sitä Suomen amerikkalaisimmaksi maakunnaksi. 

Auringon lämmön helliessä uskollisesti rullaavan Auriksen talvikelien jälkeistä kurahuntua, loputtomana ja tasaisena mattona joka suuntaan ympärillä levittäytyvät viljapellot toivat mieleen keskilännen preeriat. Pohjanmaalta löytyy myös yrittäjähengen nostatusta aivan Uuden maailman hengessä, joka tosin saa välillä jopa karnevalistisia sävyjä: Tuuri ei osunut kohdalle tällä kertaa.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ (Pohjanmaa) ja TJS-opintokeskus järjestivät yhdessä TELAn kanssa eläketiedotuskursseja menneellä viikolla. Seinäjoki ja Vaasa saivat tiedottajan sielunhoidolliseen repertuaariin kuuluvan jokapäiväisen ja säännöstelemättömän annoksen eläketietoutta.

  

 

 Seinäjoen maamerkki Lakeuden Risti: "komia". 

Opettajat pääsivät vaihteeksi kuuntelijan rooliin

Opetusalan ammattijärjestö OAJ edustaa opettajia laajalti. Jäsenistöön kuuluu opettajia kaikista opetusasteista, johtajia ja rehtoreita, opiskelijoita, eläkeläisiä jne. Se, minkä eläkelain piiriin opettaja kuuluu, riippuu mm. opetusasteesta ja syntymävuodesta. Aina ei rajanveto ole helppoa. Sekä valtiollisen että kunnallisen eläkelain piiriin kuuluville järjestettiin omat luennot. Lopulta oikea luento löytyi kaikille, tosin pienen etsinnän jälkeen. Yleisesti ottaen Keva huolehtii nykyisin kunta-alan, valtion ja kirkon henkilöstön eläkeasioista.

Opettajien eläkeiästä kysyttiin paljon. Yleinen vanhuuseläkeikä on Suomessa joustava 63-68 ikävuoden välillä. Ideaali tilanne olisi, että jokainen voisi itse oman työkykynsä ja halunsa mukaan valita oman eläkeikänsä. Työssä jatkamiseen löytyy myös keppiä ja porkkanaa. Julkisen sektorin pitkän työhistorian omaavilla ns. vanhoilla työntekijöillä on kuitenkin yleensä henkilökohtainen eläkeikä (63-65) tai alempi ammatillinen eläkeikä. Jatkaminen omaan eläkeikään asti tuottaa paremman eläkkeen kuin siirtyminen aiemmin eläkkeelle. Lisäksi vaaditaan palveluksen yhdenjaksoisuutta. Lisää aiheesta KEVAn sivuilla.

Osa-aikaeläke ja ammatillinen eläkeikä

Moni pitkän työuran tehneistä opettajista ei ollut aivan varma omasta eläkeiästään. Useat miettivät omia aikanaan tehtyjä ratkaisuja, sillä esimerkiksi valtiolla ammatillisen alemman eläkeiän mahdollistaneissa tehtävissä valinta oli pitänyt ennen 1.7.1999. Lisäksi osa-aikaeläkkeen kohdalla joillekin tuli yllätyksenä se, että alemman ammatillisen eläkeiän menettää (tilalle henkilökohtainen eläkeikä), jos henkilö siirtyy osa-aikaeläkkeelle ennen ammatillisen eläkeiän täyttymistä. Eläkeiän täyttymisen jälkeen tämäkin on mahdollista ilman valinnan purkautumista. 

 

Vallan porteilla ja pyöröovissa

Viime tiistaina TELAmies mittaili tuttuja kulmia Helsingin yliopistolla. Yliopistonkadulla oli tapahtunut sitten viime visiitin ihmeitä: Kluuvin ostarin kohdalle oli ilmestynyt puomi halkomaan katua. Liikennettä haitannut ja useamman vuoden kestänyt, jopa kuninkaiden laakson arkeologisia suurkaivauksia läheisesti muistuttanut maansiirto-operaatio, oli siis vaihtunut barrikaadiin. 

Akava ja Työeläkevakuuttajat TELA järjestävät keväällä työelämäkiertueen kylkiäisenä vaalipaneeleita teemalla: Mikä on korkeakoulutetun loppusijoituspaikka?  Helsingin vaalipaneeliin oli saapunut grillattavaksi nuoria ehdokkaita kaikista kahdeksasta eduskuntapuolueesta: koulutettua, terävää ja hyvän supliikin omaavaa joukkoa. 

Keskustelu oli paikoin varsin värikästä. Heti esittelykierroksella eräs panelisti ilmoitti olevansa nationalisti. Jätän teidät arvuuttelemaan, minkä puolueen edustaja.

Huhtivaaleissa itsensä likoon laittavia pienten ikäluokkien ehdokkaita ei nykyisen paikkajaon perusteella voi kuin kannustaa. Eduskunnan nykyvahvuudesta alle 30-vuotiaita edustajia on vain yksi –  huoltojoukoissa sekä ilmatuessa eli avustajaköörissä muutama enemmän.

Porthaniasta portin löysin

Päivällä Akavan ständillä TELAmies aina välillä vaikuttui Porthanian kuuluisista pyöröovista ja jäi hypnotisoituna "pitkät päällä" tuijottamaan kauas yliopistonkadun vilinään. Vielä 60-luvulla Helsingin valtsikkaan kuulemma pääsi kirjoille, kun vain ensin selvitti tiensä näiden kieltämättä vauhdikkaasti pyörivien ovien ohitse. Viime vuonna valtiotieteelliseen tiedekuntaan hakeneista 6,9 prosenttia pääsi sisään – ovista huolimatta.

                                            Vähän ennen väittelyä

Nostetaan vanhuuseläkkeen alaikärajaa – no probs!

Akavan edunvalvontajohtaja Minna Helle – myös työurien pidentämistä pohtineen työryhmän jäsen – kyseli ehdokkailta Akavan työelämän painoalueisiin liittyvistä asioista. Koulutuspolitiikkaa ja työurien pidentämistä alkupäästä sivuttiin niin ikään. TELAmies puolestaan tenttasi panelisteja työurien pidentämisen keinoista, eläkeiän nostosuunnitelmista ja Suomi-brändin vetovoimasta ts. viettävätkö pienet ikäluokat eläkepäivänsä mieluummin Riihimäellä vai Goalla? 

TELAmiehen kaltaisella virkaheitolla eläkejärjestelmän jalkasotilaalla mieleen jäi erityisesti se, miten melkein kaikki panelistit suhtautuivat joustava eläkeiän (63-68) alaikärajan nostoon. Yllättävän kepeästi se sujuisi. Eläköitymisikää pitää nostaa, se on selvää, mutta onnistuuko tämä muuttamalla vain eläkelainsäädäntöä? 

Halusivatko panelistit sitten mieluummin viettää kaukaisessa tulevaisuudessa siintävän eläkeikänsä Riihimäellä vai Goalla? Riihimäki edusti kysymyksessä laajemmassa merkityksessä suomalaista mielenmaisemaa, joten kaikki liputtivat Suomen puolesta vihreillä äänestylipuillaan. Jotkut tosin kävisivät kääntymässä Goalla. 

TELAmiehen tipsi #2: sushirajan tuolla puolen

                        Oulun kauppahallin herkut ovat maistuneet toripoliisillekin?

TELAmies ryhtyy jo toisen kerran pitkänmatkalaisten vinkkimieheksi ja paljastaa ainakin  Suomen pohjoisimman sushiravintolan sijainnin. Pohjoisnapaa lähin sijaitsee Norjanmeren rantatörmäillä Tromssassa. Nipponin herkkujen tie Itä-Aasiasta Merenkurkun perukoille on mutkitellut matkalla jonkin verran, sillä tämä satoja vuosia vanha ruokalaji rantautui Oulun aluevesille 2000-luvun alussa. 

Toripoliisin valvovan silmän alla TOMO sushibar on löytänyt kodin Oulun kauppahallista. Kaupungin virallisen maskotin keskivartalon jykevyydestä päätellen sushi olisi aikanaan maistunut myös toripoliisin mallina toimineelle lainsäädösten sekä "kunnollisen kalorimäärän" horjumattomalle valvojalle. Paikallista eksotiikkaa edustaa TOMOn makirullien täytteistä löytyvä savuporo.

Sokeriaddiktin tunnustuksia

Viime visiitillä TELAmiehen kohtalona oli jäädä Ouluun hieman suunniteltua pidemmäksi ajaksi lentojen peruunnuttua. Kylmähköt terveiset Blue1:n puhelinpalveluun Viroon. Kahvilat tulivat tutuksi. Rotuaaria mittaillessa kannattaakin poiketa Cafe Biskettiin, jossa viskin ja suklaakakun syntinen allianssi lievittää makean nälkää.

                                           Sushia oululaisella otteella: TOMO