Isyystrippi ja tiukka grippi
Maapallolle syntyy joka päivä 360 000 lasta. Viime sunnuntaina yksi pullahti meidän perheeseen. Uusi elämä on aina ainutlaatuinen, puhdas ja arvokas. Ihmiset ovat nanosekunnin ajan syntymän jälkeen tasa-arvoisia – perspaljaita tähtitaivaan alla.
Oman lapsen näkeminen välittömästi exitin jälkeen on mullistava kokemus. Se on yhtäaikaa innoittavaa ja kauhistuttavaa. Yhdeksän kuukauden aikana kasautunut sietämätön uteliaisuus haihtuu, mutta samaan aikaan realisoituu vastuu pienestä ihmisestä.
Ikiaikaiseen isimoodiin kuuluu jatkuva huoli jokapäiväisten askareiden taustalla. Miten muuten miespuolisten nisäkkäiden karvoituksen harmaatumista ja paikottaista katoa voisi selittää? Yhtä varmasti kuin Kätilöopiston lämmössä on hyvä olla, niin poistuessa sairaalan liukuovista huoli istuutuu harteille, jos se ei pönöttänyt siellä jo valmiiksi. Eikä sillä ole lähtöaikeita.
Aurinko paistaa minulle joka päivä, vaikka tulevana vappuna sataisi räntää niin että otsalohko jäätyy. Sapattilapsemme oli tyylikkäästi myöhässä lasketusta ajasta. Tulee ilmeisesti isäänsä. Äidin puolelta on ropissut pelkkiä hyveitä tähän astisen perusteella. Opettelemme toisiamme.
Suomen syntyvyysaste on tilastoiduista maailman 224:sta valtiosta vasta 166:s. Tosin se on Euroopan huippua. Täällä pääsee alkuun 1,73 lasta per nainen, joka tarkoittaisi pitkällä aikavälillä väestön pienentymistä ilman nettomaahanmuuttoa. Suomeen onkin tullut vuosittain noin 16 000 ihmistä enemmän kuin täältä on lähtenyt valkoisen leivän perään. Länsinaapurissa syntyy hieman vähemmän lapsia, mutta silti väestö kasvaa siirtolaisten ansiosta nopeammin kuin härmässä.
Väestön samana pysymiseen vaaditut 2,1 lasta on vaikea synnyttää kerralla tai täsmällisesti. TELAmies tuntee vastuunsa työvoiman uusintamisesta, vaikka se ei yksin riitä motivaatioksi perheen perustamiseen. Elämä on pyramidipeli siinä mielessä, että olemme aina riippuvaisia siitä, että sukupolvien ketjuun hitsaantuu uusia lenkkejä. Eri asia on, mikä väestön kasvun kulmakertoimen tulisi olla.
Syntyvyys vaikuttaa merkittävällä tavalla koko kansantalouden talouskasvuun ja kokonaistuotannon määrään. Työvoimaa täytyy uusintaa. Ilman tätä vahvaa tuotannontekijää meillä on edessä todella laihoja vuosia. Eläkejärjestelmää koskevissa pitkän aikavälin laskelmissa odotetaan nykyisen kaltaisen syntyvyyden ja maahanmuuton jatkuvan seuraavat vuosikymmenet. Suomen tulevaisuus ei nykyisellä syntyvyydellä ole turvattu ilman siirtolaisuutta.
Kättärillä kerrottiin, että jos onnittelukukat jätetään lähtiessä osastolle, se tarkoittaa, että takaisin tullaan. Jos ruokakuntamme syntyvyys jää 1,0:aan, jonkun jossain täytyy pistää lisää pöhinää pönttöön.
Rakkautta ennen aamunkoittoa
Aamu harvemmin valkenee matkalla vapaaotteluun. Auris rullasi itäväylää. Jopa uusi Kalatasaman siluetti näytti hyvältä meren päälle jähmettyneen usvan läpi puskevassa kirkkaudessa. Se peittää Merihaan. Cypress Hill pauhasi autoradiossa: "you can´t get the best of me". Pientä tutinaa raajoissa. Teräshermo oli ruosteessa.
Olen yleensä kurvannut mattohippastelun tunnelmissa kisahallin lämpöön. Nyt tie vei toiselle puolelle Mannerheimintietä ja vanhojen raitiovaunuhallien uumenissa sykkivään Kulttuurikeskus Korjaamoon, jossa Tela ylpeänä promotoi yhteistyössä Avaja Openin kanssa ensimmäisen työeläkejärjestelmän vapaaottelun. Tatamin tuoksu oli vaihtunut kahvin aromiin.
Ottelukorttiin oli saatu todella kovan luokan iskijöitä politiikan, teatterin, akateemisen maailman ja työmarkkinaosapuolten riveistä. Rankingilla ei ollut merkitystä sekä toisin kuin oikeassa vaparissa mitään sääntöjä ei ollut. Ainostaan tapahtuman teema oli löyhästi kehystetty sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen eläkkeissä.
Firman miehenä ja jääviyden uhalla: sukupolvi- tai eläkekeskustelu on harvoin ollut yhtä avointa ja mielenkiintoista. Tavanomaisen paneelikeskustelun lisäksi osallistujat tekivät mm. ryhmätöitä, joissa mietittiin oikeudenmukaisuuden mittareita ja parannusehdotuksia työeläkemallin.
Kyynisyyttä halveksivana ajatuksena oli antaa ääni myös hieman epäortodoksisimmille koulukunnille ja tuoda eri lajien harrastajia yhteen. Tilaisuuden avannut Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes korosti erilaisten mielipiteiden olemassa olon hyväksymistä. Oma puhe ei riitä, vaikka se olisi kuinka henkevää ja oikeutettua, vaan täytyy myös kuunnella, mitä ihmisillä on sanottavana.
Edellä mainittu koskee tietysti erityisesti niitä, joiden kanssa itse on eri mieltä. Halu ymmärtää yleisesti monimutkaiseksi miellettyä työeläkejärjestelmää on useimmiten vahva. Eläkekeskusteluun osallistuvien juoksuhaudat on joskus kaivettu aivan liian syvään, jolloin omien näkemysten sparrausta ei tapahdu. Tästä ei ollut eilisessä vaparissa merkkejä, mistä iso "oss" keskustelijoille. Showpainiin ei sorruttu.
Kaikesta sparrauksesta pitää kiittää myös työeläkejärjestelmän ideologisen ja toiminnallisen perustan kohdalla. Se tarvitsee moniäänistä matsausta – ilman tyrmäyksiä. Pohja on koboltin kova, mutta sen pitää myös joustaa kuin bambu: notkeasti kestäen.
Koko show streamattiin ilman pay-per-view-sopimusta nettiin (täältä). Vapaan keskustelun viestiseinällä vilistäneet yleisön argumentinhimoiset kannatushuudot kirittivät ottelijoita huippusuorituksiin. Suosittelen katsomaan tämän tulevan klassikon.
Pakko tunnustaa: nyt jännittää. Tunne ei ole pelonsekainen, vaan enemmänkin pinnan alla kytevä ja kihelmöivä odotus. Luulen, että tässä vatsanpohjasta sieppaavassa fiilarissa kyse on meidän ruokakuntamme odottamasta lisäyksestä, ei erään lounaspaikan hasardista Kung-Po -kanasta. Työnimi "Zlatanin" laskettu aika on enää päivien, tuntien ja piiiiitkien tovien päässä.
Vauvan tiiseri päättyy kohta ensi-iltaan. Kaikki on mennyt hyvin. Erityisen ilahtunut olen ollut hyvinvointivaltion tarjoamasta "tiekartasta" matkalla ensiultrasta synnytyssalin loisteputkien alle. Odotusaiheisilla nettifoorumeilla pahaa oloa levittäviltä trolleilta puuttuu perspektiivi ja kyky kiitollisuuteen. Virtuaaliseen vertaistukeen ei voi luottaa.
Olen TELAmies myös siviilissä. Eläkejutun juuri tempaistaan aina esiin, jos oma taustani tulee esille. Näin käy lähtökohtaisesti mitä oudoimmissa tilanteissa, kuten Myllypuron uuden terveysaseman neuvolassa.
Terhakkaasti pamppailevat sydänäänet muodostivat iloisen Bounce-biitin, jonka rytmissä puimme neuvolatädin eläkkeelle siirtymistä. Julkisella sektorilla pitkän työuran tehneillä on vielä monilla henkilökohtaisia- tai ammatillisia eläkeikiä, jotka rajoittavat jonkin verran ihmisten valintoja. Kaikkien joustavaa eläkeikää lähellä olevien tulisi aina miettiä työn ja eläkeajan risteyskohtaa etukäteen ja harkiten, eräänlaisen eläketiiserin muodossa.
Lähdön aikaan huomasin, että metroaseman välittömässä läheisyydessä, kuten jostain syystä kaikissa risteysasemissa, otettiin päivän alkuun toisenlaisia tiisereitä: puliköörin prinssieverstit pokkuroivat toisilleen ikuisen ruskan aukiolla.
Komission tiiseri vapaaottelusta
Jos sallitte aasinsillan: Suomi sai eilen (10.4) komissiolta koko kansantalouden taloudenpitoon liittyvän tiiserin eli eurooppalaisen lukukauden välitodistuksen. Lukukausi ohjaa jäsenvaltioita budjettikurin ja kilpailukyvyn parantamisen suuntaan. Kansantalouksien tunnusluvuista louhitaan tässä vaiheessa lukukautta tietoja, jotka ennaltaehkäisisivät tulevia talouskriisejä hälytysmekanismilla (MIP). Hälytyskellot soivat Suomelle myös viime vuonna. Komission mukaan maa on taas "makroekonomisessa epätasapainossa" – ei tosin vakavassa sellaisessa.
Lukukauden aikana (tammi-kesäkuu) Suomi esittää mm. vastineensa keinoista, joilla laskennallisen epätasapainon muuttuminen vakavaksi voidaan estää. Hälytysjärjestelmän ja erilaisten selvitysten tuloksia käytetään lopulta kesäkuussa ilmestyvissä komission maakohtaisissa suosituksissa jäsenvaltioille. Ennaltaehkäisevät sekä myös korjaavat toimenpiteet perustuvat nyt kasvu- ja vakaussopimuksen Six-Pack -päivitykseen, jolloin niitä perustellaan talous- ja rahaliiton vakaudella.
Suomen lisäksi myös kymmenen muuta maata saivat muistutuksen komissiolta, josta muodostuukin vähän vaille "Likainen tusina". Liialliseksi tilanne katsottiin vain Espanjassa ja Sloveniassa, jotka pääsevät jumppaamaan muita huolellisemmin korjaavia toimenpiteitä (EIP). Merkittäviin julkisen talouden alijäämiin (EDP) tai jopa holhoukseen ajautuneet maat, kuten Kreikka eivät osallistu hälytysharjoituksiin, koska sauna paloi jo. Toisaalta "korjaava käsi" on tuossa tilanteessa ankarampi. Annettujen
suositusten huomiotta jättämisestä ja/tai korjaustoimenpiteiden
toistuvasta laiminlyönnistä voi kuitenkin rapsahtaa sakkoja myös ennaltaehkäisevässä ohjauksessa (EIP).
Kotimaan kansantalouden tasapainoa uhkaavia sisäisiä tekijöitä olivat erityisesti kotitalouksien velkaantuminen ja ulkoisia kilpailukyvyn huonontuminen. Myös pankkisektorin tilaan kiinnitettiin huomiota. Lääkkeiksi komissio tarjoaa mm. palkkamalttia, asuntolainaehtojen sääntelyä ja tuotekehittelyyn panostamista. Myös eläkeiän sitominen eliniän pidentymiseen pyörii sivulauseissa, joissa viitataan myös kansainväliseen arvioon Suomen työeläkejärjestelmästä.
Suomi näyttää pärjäävän talousohjauksessa suhteellisen hyvin, koska me noudatamme sääntöjä. Vaikeitakin päätöksiä on pystytty tekemään myös muuten kuin pakon edessä. Lähes kaikilla muilla jäsenmailla menee huomattavasti huonommin. Pointti onkin se, että kansantalouden sparraus muuttuu aika nopeasti tositilanteeksi, jos tiukentuneita talouskurin sääntöjä rikotaan. Holhoukseen joutuneet pistetään vapaaottelukehään.
