TELAmiehen Tipsi #4: Saaristolaista alkemiaa ja buffalon metsästystä

                   Verkanissa tarjotaan härkää myös luonnollisessa koossa 

Korppoon vierasvenesataman sydän on Ravintola Buffalo. Tai paremminkin Länsi-Turunmaan "korpporaation" – Parainen, Korppoo, Nauvo, Houtskar, Iniö. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tästä syntyykin yleensä seuraava ongelma, kun kuntaliitosten väännöt on saatu loppuun. Länsi-Turunmaalla on Suomi-laivan suuntiman lisäksi etsitty kuntasiitokselle uutta nimeä kansanäänestyksessä. Uudesta tai uusvanhasta nimestä äänestämässä kävi karvan verran enemmän populaa kuin eduskuntavaaleissa. Taloudesta voidaan kyllä sopia, mutta paikallisindentiteetistä on hankala tinkiä.

Ravintola Buffaloon on kertynyt roppakaupalla tietoa edesmenneen turkulaisen Pinellan Ribs -ravitsemusliikkeen kalmistosta. Tipsilistalle olisi muuten voinut lisätä myös nykyisen Pinellan, joka tosin painottuu enemmän fine-dine-puolelle samppakaljabaareineen. TELAmies ei hifistele. 

Buffaloa mä metsästän, tahdon saada suuren... Mitä salaista tietoa länsisuomalainen cross-over kulinaristinen sivistys sitten Buffalossa vaalii? Kyseessä on rimpsuluiden eli ribsien eli possunkylkiluiden herauttava maustekastike. Yrttipuurtarhan loistokkuutta makeantulisessa hunnussa. Oikeastaan kyse on saaristolaisesta alkemiasta. 

Paikan slogan on: parasta lihaa luissa. Itse näen asian niin, että vakaana tarkoituksena on poistaa liha mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti luista. Satunnaisesti järjestetyissä buffet-bakkanaaleissa voi testata kuinka korkean Verkanin kaltevan tornin luista saa kasattua lautaselle.

Tipsit #1 #2 #3

Kesäpäivä Näsinneulan varjossa

              Tampereen fallinen ylpeys ja elämyspuiston iloinen refluksiveivi
               
Tampere, tuo industriaaliromantiikan kehto – enkä tarkoita nyt metallimusiikin erästä alalajia – näytti parhaita puoliaan, kun toimihenkilöliitto Jytyn seniorit kokoontuivat viettämään koulutuspäivää keskustan Scandic-hotelliin. Erilaiset eläkeläisjärjestöt ja kolmannen iän puuhaporukat kutsuvat TELAmiestä yhä enenevässä määrin puhumaan, erityisesti eläkeindeksi kiinnostaa. Näyttäisi myös siltä, että ammattiliittojen eläkeläisjäsenten määrä kasvaa. 

Ennen indeksikatekismuksen alkeita seniorit saivat koulutusta sosiaalisen median käytöstä. Esitys sisälsi terveitä muistutuksia itse kullekin siitä, kuinka kuvauksellista aineistoa kannattaa julkaista tai paremminkin jättää julkaisematta. TELAmies ei harrasta herutusta!

Kävin pikavisiitillä Särkänniemessä. Osallistuva havainnointi kasvatti myötäelämisen kykyä. Säälien katsoin niitä isejä kalpeine kasvoineen, jotka nousivat jälkikasvunsa kanssa aina yhä uudestaan huvipuiston varsin kekseliäisiin kieputtimiiin. Laattalinkojen aateliksi osoittautui Tornado-vuoristorata.  

Paljon melua... indeksistä

Yleisöstä esitettiin useita kysymyksiä työeläkeindeksistä eli siitä mekanismista, joka pitää huolta työeläkkeiden ostavoimasta. Joidenkin toiveena oli nykyisen pääasiassa hintojen kehitykseen pohjautuvan mallin muuttuminen enemmän palkkojen kehitystä huomioivaksi. Ajattelun taustalla on, että eläkkeet nousisivat nykyistä enemmän joka tammikuisessa eläkkeiden indeksitarkistuksessa. 

Ottamatta tällä kertaa kantaa siihen, kuka indeksikeikauksen maksaisi ja miten, niin ensi vuonna tilanne saattaa hyvinkin olla se, että nykyinen työeläkeindeksi (80/20) tarjoaa korkeamman korotuksen työeläkkeeseen kuin paljon intoiltu puoliväli-indeksi (50/50).

Tilastokeskuksen inflaatioasiantuntija Ilkka Lehtinen pohjustaa tätä ajatusta artikkelissaan euromaiden tekemien välillisten verojen korotusten inflaatiovaikutuksista. Ruuan, energian ja asumisen hinnoissa on nousupaineita. Lehtinen ennustaa, että Suomessa tämän hetkisten näkymien mukaan nykyinen "taitettuindeksi" nousisi 1.1.2012 runsaat 3,5 prosenttia, kun palkkojen vuosimuutos olisi samaan aikaan vain noin 2–2,5 prosenttia.

Katsottaessa taaksepäin talouden lainalaisuuksiin on kuulunut se, että pitkällä aikavälillä palkat nousevat aina nopeammin kuin hinnat. Nyt näköpiirissä on kuitenkin jälleen ainakin yksi vuosi, jolloin saattaa käydä päinvastoin. Viimeksi vuonna 2008 kävi niin ikään samalla tavalla. Jos palkat jäävät useampana vuotena ja pysyvästi hintojen kehityksestä jälkeen, löytyy kyseiselle ilmiölle toinenkin termi: sisäinen devalvaatio eli D-vitamiinin annostelu.

TELAmiehen tipsi #3: Nokian takana, Åminnen fasaania

Kun matkatyötä tekevälle taatusti tutuksi tullut "huolto"asemien wieninleike-dieetti kyllästyttää ja lääkärisetä määrää säveltämään elintavat niin sanotusti uuteen sävellajiin, on jälleen aika heittää ilmoille uusi TELAmiehen tipsi. Kaikkien pitkämatkalaisten ikioman lounaskuiskaajan suosittelulista on edennyt jo kolmanteen ravitsemusliikkeeseen (tipsit #1 ja #2). 

Aivan Salon rautatieaseman vieressä sijaitseva Seurahuone on kuin valo yössä kaupunkikuvaan laajalti levinneen kebab-imperiumin keskellä. Eteläisen Salon suunnalle eksyttäessä TELAmies saattaa tosin hairahtua Perniön Kebab -perheyritykseen, joka valittiin Radio Novan äänestyksessä myös Suomen parhaaksi kebab-luolaksi – yritystä ainakin löytyy.   

Salon Seurahuoneen paikallinen erikoisuus on tarjota antiikkisten mustaruutiluodikkojen harventamaa Åminnen kartanon fasaanikantaa, joka on tunnettu toiselta nimeltään hieman harhaanjohtavasti Joensuun kartanona Halikossa. Itse asiassa vuoden 2009 kuntaruletti osoitti sille uuden kodin Suur-Salosta. Kuin luonnonlain voimalla, Salo on imaissut hellään huomaansa monta lähikiertolaista: Halikon, Kiikalan, Kiskon, Kuusjoen, Muurlan, Perniön, Perttelin, Suomusjärven ja Särkisalon.

Viime visiitillä viereisillä pöydillä ravintolan klassisen menun antimista nautti iso joukko kaupungin suurimman työnantajan Nokian insinöörejä. Vaikka Salon tehdas väistikin lopettamishuhuilut ja Elopin toimitusjohtajakauden ensimmäisen aallon, on kunnan isillä, äideillä ja pikkuserkuillakin luovimista yhteisöverotulojen romahtaessa tänä vuonna. Määräytymisperusteiden johdosta viime vuosi on tähän mennessä ollut kaikkein lihavin yhteisöverotulovuosi Salon historiassa. 

 

                                                    Kolea kevät päivä
                        ja poikkeuksellisesti seuraton Seurahuoneen terassi.

Kosher-kelpoista tiedotusta Kanta-Hämeen kehdossa

Sunnuntaiaamu nostaa TELAmiehestä aina esille täyden tehon latingin. Näin kävi myös viime viikonloppuna matkalla Hämeen ytimeen. Eläkeasiat ovat niitä oransseja ajatuksia, jotka ovat illalla viimeisenä ja aamuna ensimmäisenä mielessä. Erästä keskisuomalaista absurdin filosofian ja mäkihypyn lahjakkuutta mukaillen: eläkepalkan harkinnanvarainen tarkistus on aina mielessä, mutta tiedotetaan nyt ensin. 

Lautsian lomaresortti ja kyläaktivismin keskus Hauholla toimi Tampereen kirjatyöntekijöiden seminaariviikonlopun kohtauspaikkana. Liiton lakkovalmistelut olivat lykänneet luennon lauantailta sunnuntaiksi, vaikka lopulta kävi niin, että lakonuhka väistyi juuri TELAmiehen kosher-kelpoisenkin sapattitiedotuksen alta. 

Kuntien välisten naimakauppojen seurauksena Hauho on nykyisin varsin läheisessä kanssakäymisessä Hämeenlinnan kanssa. Paikkakunta sai ensimmäisen merkintänsä historian kirjoihin jo vuonna 1329, kun Vatikaani julisti natiivit pannaan. Hämäläiset esi-isät nimittäin kieltäytyivät maksamasta veroja. ALV oli tuolloin kaiketi vielä tuntematon käsite, mutta oravannahat olisivat kelvanneet paaville vaihdonvälineenä. Vanhassa vaakunassa olikin kvartetti kurrennahkoja muistuttamassa veronapinasta. 

Työeläke könttäsummana kouraan, kiitos!

Aikaisesta aamusta huolimatta kirjatyöntekijät heittivät TELAmiehen pureskeltavaksi mielenkiintoisia kysymyksiä mm. perhe-eläkkeestä, kannustinkarttumasta ja osatyökyvyttömyyseläkkeestä. Eräs hieman harvemmin kuultu kysymys/toivomus jäi vaivaamaan vielä kotimatkallakin. Mieshenkilö halusi tietää, miksi työeläkettä ripotellaan hänelle aikanaan kuukausittaisena maksuna, eikä esimerkiksi kertakorvauksena puhtaana käteen periaatteella, kun eläkkeelle siirtyminen koittaa? 

Työuran aikana maksettu lakisääteinen eläkevakuutusmaksu on nimenomaan vakuutusmaksu, joka vakuuttaa meidät pääasiassa vanhuuden köyhyysriskin ja työkyvyttömyyden varalle. Riskit joko realisoituvat tai sitten eivät. Joku kuolee heti eläkkeelle siirtymistä seuraavana päivänä ja joku toinen elää 102-vuotiaaksi. Kaikille maksetaan hamaan loppuun asti työeläkettä. Vakuutusmekanismi tasaa riskejä yksilöiden välillä.

Tästä vakuusmatematiikan ikiliikkujasta itsensä ulosostaminen (opt out) ei onnistu Suomessa. Australian eläkejärjestelmässä työeläkettä vastaava etuus kuitenkin on mahdollista saada itselleen jopa yksittäisenä kertakorvauksena. Kuinka hyvin tämän kaltainen malli sitten toimii? Ilmeisesti könttäsumman nostaminen on maailman toisella laidalla suhteellisen yleistä, jolloin tilille napsahtaa eläkeiässä enemmänkin kuin kourallinen Australian dollareita. Yleistä on myös "tili tuli, tili meni" tyyppinen hummaus, jonka seurauksena tämän tien valinneet "Ozziet" palaavat jossain vaiheessa rahojen loputtua lakisääteisen minimieläkkeen (takuueläke Suomessa) varaan. Minimiturva puolestaan rahoitetaan yleensä suoraan valtion verotuloista, joten kaksinkertaisesta eläkkeiden maksustakin voidaan puhua.

                     Mamma Mia on lopettanut. Toivottavasti Hämeenlinnan 

                     kirkkopuistosta saa jatkossakin yhtä hyviä jäätelöherkkuja...

                               

Yöperhosia ja korkeakoulupolitiikkaa lakeuksilla

Törnävän penger tulee ensimmäisenä vastaan saavuttaessa Duudsonsvilleen Helsingin suunnasta. Kulttuurimaisema vie ajatukset Seinäjoen Elävän musiikin yhdistyksen alkukesäiseen rock-kansan herätysjuhlaan Provinssirockiin. Festarimoodi iskee päälle ja tunnen itseni pakoitetuksi laittamaan ensi kesän pääesiintyjän System of Downin lätyn soimaan. TELAmies ei taivu tangoon. 

Ammattikorkeakoulupäivät järjestetään vuosittain ja viime viikolla oli Seinäjoen vuoro tarjota komiat puitteet tapahtumalle. Kaikenlainen isännöintihän on luontevaa pohojalaasen mentaliteetin sisäistäneille. Maakuntalehti Ilkka puolestaan tiesi kertoa, että jo nyt labyrinttimaisen AMK-kampuksen uusin lisäys eli Framin F-rakennus ruostuu jo rakennettessa. Julkisivu tosin on suunnitellusti ruostuvaa terästä. 

Paula Koivuniemi esiintyi AMK-väen ratoksi. Aikuisten naisten ja kaikkien sellaisiksi haluavien yöperhosten suosikki totesi lavalla erään hittirallinsa tulleen monelle tutuksi 70-luvulla, johon eturivin opiskelijaneidot huomauttivat etteivät he olleet vielä syntyneet tuolloin. Tämä herätti artistissa hämmennystä ja kysymyksen: milloin te sitten olette syntyneet? Noh, monet heistä edustivat 90-luvun alussa syntyneitä "pieniä ikäluokkia". 

"Ei menny niinku Strömsössä"

TELAmies päivysti vierailevana eläkeoraakkelina STTK:n ständillä, jossa messuvieraat saivat esittää mieltä painavia työelämään liittyviä kysymyksiä nyt myös tekstiviestein, jotka näkyivät vastauksineen koko seminaariväelle giganttisesta taulutelevisiosta. Eräs mielenkiintoinen kysymys koski työkyvyttömyyseläkkeitä: mitä nuorelle paljon investoineelle maatalousyrittäjälle käy työkyvyttömyyden sattuessa? Avainsana on PALJON investoineelle eli velkaiselle maatalousyrittäjälle.

Ensinnäkin kyse on siitä, mikä on johtanut maatalousyrittäjän työkyvyttömyyteen: sairaus, työtapaturma tai vaikkapa liikennetapaturma? Toisaalta kuinka vakavasta ja pitkäaikaisesta työkyvyn menetyksestä on kyse? (ks. tarkemmin linkistä). Maatalousyrittäjillä on oma työeläkelakinsa MYEL ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos MELA. 

Jos vakuutusvelvollisuus on hoidettu ja työkyky alentunut, lakisääteinen työeläke- ja tapaturmavakuutus korvaa toimeentulon menetystä. Myös mahdollisuudet kuntoutukseen selvitetään MELAssa. Mutta mitä tapahtuu, kun pankin jalkasotilaat saapuvat mittailemaan tiluksia velkojen maksuun? Yksityiseltä sektorilta voi hankkia itselleen erilaisia yritystoiminnan keskeytysvakuutuksia, jotka tietyin ehdoin turvaavat yrityksen toiminnan jatkuvuuden ongelmien sattuessa kohdalle. Yleisesti ottaen myös henkivakuutuksesta on hyvä pitää huolta, jos asiat eivät aina mene niin kuin Strömsössä.

Päivävuorossa eläketiedon "sentraalisantrana"

Uuden entistä ehomman takapuskurin (ei tästä enempää) saanut uskollinen Auris on levännyt tällä viikolla tavallista pidemmän ajan autotallissa, koska TELAmies on päivystänyt poikkeuksellisesti toimistolla puhelintyössä eläketiedon oraakkelina. Tavoitteena on ollut yhdistää ihmiset omaan palveluntarjoajaan eli eläkevakuuttajaan ja löytää vastauksia kansalaisten joskus varsin erikoisiinkin ongelmiin. Kysyvä löytää, jos tietää mistä kysyä? Noh, tulihan sitä käytyä Tampereella ja Lahdessa, mutta näin vaatimattomia siivuja ei lasketa. 

Työnumero saattaa eksyä hyvinkin eksoottisille soittolistoille. Jokin aika sitten eräs yritteliäs jamppa halusi Sveitsistä käsin toimittaa aitoja pakasta vedettyjä Sveitsiläisiä boksereita ja vielä ilmaiseksi? Ilmaisia lounaita ei ole – eikä varsinkaan alushousuja. Kelloihin hurahtaneena TELAmies tunnistaa kuuluisan sveitsiläisen laadun aikaraudoissa, mutta paikallinen osaaminen alusasuissa ei ole tiedossa. Laadusta ja osaamisesta puheenollen: alla olevassa kuvassa on nykyinen vai pitäisikö sanoa "entinen" luottonokialainen.

                       Näppäimistö on varsin yliarvostettu ominaisuus puhelimessa

Päivästä päivään: työttömyyseläke ja kassaputki

Työuran loppupuolella työttömäksi joutumisesta kysytään TELAmieheltä erittäin usein. Työttömyyseläke on eläkemuotona loppumassa ja jäljelle jää ns. "kassaputki" eli työttömyysturvan lisäpäivät. Vuonna 1949 syntynyt ikäluokka on viimeinen, joka voi vielä siirtyä työttömyyseläkkeelle. Vuosina 1950-54 sekä vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneille on ainakin vielä toistaiseksi jäljellä kaksi eri reittiä työttömyysturvajärjestelmän kautta eläkkeelle.

Päivystykseen soitti vuonna 1949 syntynyt pitkän työuran tehnyt nainen ja kysyi mitä tapahtuu, kun hänen ansiosidonnaisen päivärahakausi (500pv) loppuu ensi kesänä? Tuolloin hän on jo täyttänyt 62 vuotta. Nainen oli huolestunut, koska hän oli saanut työ- ja elinkeinotoimistosta sellaisia neuvoja, että vain yleisen joustava vanhuuseläkeiän (63-68) alaikäraja olisi hänen kohdallaan mahdollinen.

Kysyjä täyttää iän sekä työhistorian (15 vuoden aikana vähintään 5 vuotta ansiotyötä) puolesta vanhan työttömyyseläkkeen ehdot, mutta hänelle onkin oikeus siirtyä suoraan vanhuuseläkkeelle, kun päivärahakausi yli 62-vuotiaana loppuu ja työttömyys jatkuu. Eläkkeeseen ei myöskään tuolloin tehdä varhennusvähennystä, joka normaalisti tehdään 62-vuotiaana eläkkeelle siirtyvälle. Lisäksi eläkettä on aina haettava omalta eläkevakuuttajalta, jonne TELAmieskin yhdisti huolestuneen soittajan.

Teiden ritariässät lasten ristiretkellä

Pääsiäisen paluuliikenne on taas onneksi ohi tältä vuodelta. TELAmiehen tuoreessa muistissa kuitenkin ovat maanantaiset kauhunkilometrit Rovaniemi-Helsinki akselilla. Maailman nopeimman kansamme perintöprinssejä tapaa aina juhlapyhinä kiirehtimässä lomaresortista kotikoloon. Käsi ylös, kuka tunnistaa nämä sankariautoilijatyypit: hiostaja, ohitusaddikti, kiilaaja ja raskas kaasujalka? 

Ohituksissa otetaan järjettömiä riskejä mm. vastaantulevien autojen kanssa. Lisäksi ohitsehan pitää aina päästä välittömästi ja vaikka keltaisilla viivoilla huolimatta siitä, että ohituskaista alkaa kilometrin päästä. Ohitusaddiktit tapaa yleensä muutaman minuutin päästä seuraavasta rekkajonosta ja taas seuraavasta rekkajonosta ja taas... Hiostajat vaanivat kirjaimellisesti kiinni puskurissa, niin että road rage -kohtauksen aiheuttamasta verenpurkauksesta punaiset silmät vaan muljahtelevat peruutuspeilissä. Ohitusaddiktista tulee kiilaaja, kun hän palaa jonon väliin aukkoon, jota letkassa ei oikeasti ole olemassakaan.

Joukkoon mahtuu vuosi vuodelta enemmän näitä oman elämänsä rallisankareita, jotka vaarantavat oman, ja yleensä valitettavasti vielä perheensä lisäksi, myös muut teillä liikkuvat. Monen mottona tuntuu olevan vanhan sanonnan uudelleentulkinta: kaikki yhden puolesta. Mission puolesta ei kuitenkaan tarvitse hyytyä tai ryytyä, sillä näiden jälkimodernin ajan Lancelottien ristiretken tie on luvatussa maassa reunustettu erinäisillä huoltopysäkeillä, joita on siunattu kitch-romantiikkaan viittaavilla nimillä, kuten Sveitsinhovi tai Piihovi. Jos siis itse sävelletyt ajonuotit sisältävät pysähdyksen. 

Yleisimmät sankariautoilijoiden ajokit

TOP 5

1. Farmarivolvo

2. Ihan mikä tahansa auto, jonka katolla on suksiboksi

3. BMW (isonumeroiset sarjat)

4. 90-luvun Mercedes-Benz

5. Se nuoren ensiautoksi hankittu hasardi-Toyota

Olen alkanut epäillä, että autolla on oma sielu, vai onko kyse sittenkin ratin takana ohjastavasta kuljettajasta? Entä onko valitsemamme auto ja sen merkki vain osoitus meidän oman "haluavan sielumme" voimasta? Tämä mielessä kannattaa tarkastella oheista sankariautoilijoiden TOP 5 -listaa. TELAmiehen Auriksellakin on omat luonnevirheensä. Kuskiahan ei voi aivan täysin pitää vastuullisena rautahevosen teillä ja turuilla esittämistä oikuista. 

TELAmiehen lupaus

Listaa ei siis pidä yleistää kaikkia listan autoja ajavia koskeviksi, mutta TELAmiehen ajokokemuksella näillä autoilla hiostajat, ohitusaddiktit, kiilaajat ja poikkeuksellisen raskaan kaasujalan omaavat teidemme ritarit tapaavat useimmiten ajaa. Tilastomerkinnäksi ei kai kukaan meistä halua päätyä, joten koetetaan kaikki yhdessä ottaa myös muut teillä liikkuvat huomioon matkanteossa. TELAmieskin on nyt saanut herätyksen ja lupaa keventää omaa kaasujalkaansa sekä pitää Auriksen vikurilounteen kurissa ja nuhteessa.

Scovillen asteikon jytky hortoilijanomille

                                           Uusi matkakaveri TELAmiehelle? 

Uskollisen Auriksen pelkääjän paikalle ilmestyi viime viikolla Turun kasvitieteellisen puutarhan poistomyynnistä napattu Havannapaprika, joka myöhemmin kotona googlaamalla paljastui paremmin tunnetulla nimellään tutuksi tulleeksi Habanero chiliksi. Uusi matkakaveri näki heti pitkiä siivuja Varsinais-Suomea ja Satakuntaa. Juurtumaan tämä Karibian tulinen kumppani ei kuitenkaan päässyt.

Lieneekö itse Aarno Kasvi kultivoinut sitä hellyydellä ja ammattitaidolla, sillä tuuheilla oksilla roikkui meheviä chilipalkoja. Vaikkei TELAmies olekaan multasormien aatelia, niin hortoilijanomin vikaa saattaa löytyä sen verran, että kotona odottavalle TELAleskellekin on syytä joskus viedä tuliaisia. Vaikkapa nyt sitten vihertäviä sellaisia.

Luonnontieteilijät eläkeasioiden kimpussa

Luonnontieteen akateemisten liiton (LAL) opiskelijavaliokunta kokoontui pohtimaan työurien pidentämistä yms. eläkeasioita Turun kasvitieteelliseen puutarhaan viime viikolla. Kuulemma myös "sitsikulttuuria" eli harrastustoimintaa oli tarkoitus pitää yllä Turun yössä. TELAmies tunsi itsensä kasvitieteellisen vehreässä paratiisissa varsinaiseksi oman elämänsä Livingstoneksi tai suomalaisittain Rafael Karsteniksi. 

                                           Tämä puutarha kukoistaa jo keväällä 

Miksi alle 18-vuotiaana tehdystä työstä ei kerry eläkettä? 

Tähän kiperään kysymykseen TELAmies ei välittömästi osannut antaa tyhjentävää selitystä. Lyhyen harkinta-ajan jälkeen mieleen on noussut muutama ajatus aiheesta. Tilannehan tällä hetkellä on se, että eläkettä kertyy ikävälillä18-67, mutta jos eläkettä ei hae 68-vuotiaana, eläkkeeseen on mahdollista saada lykkäyskorotus. Toisaalta ennen suurta eläkeuudistusta (v. 2005) eläkettä ei pääsääntöisesti kertynyt ennen 23 ikävuotta tehdystä työstä. 

Ensinnäkin 18 vuoden täyttäminen on virstanpylväs myös monessa muussa mielessä yhteiskunnassamme. Mukana tulee uusia oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia. Oppivelvollisuus tosin päättyy 17-18-vuotiaana. Onko lainsäätäjällä ollut mielessä esimerkiksi enemmän opiskeluun kuin työntekoon kannustaminen alaikäisenä? Myös työlainsäädännössä on kohtia, jotka rajoittavat alle 18-vuotiaiden täysipainoista osallistumista työelämään, kuten vaikkapa vuorotyön kohdalla. 

TyEL-vakuuttamisvelvollisuus alkaa 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alussa ja päättyy sen kuukauden lopussa, jona työntekijä täyttää 68 vuotta. Tänä päivänänä alle 18-vuotiaista työntekijöistä ei työnantaja siis maksa myöskään eläkemaksuja. Voisi kuvitella, että tässä on eräänlainen kannustin palkata nuoria vaikkapa kesätöihin. Ennen vuotta 2005 eläkemaksut alkoivat juosta jo 14 vuoden iän täyttämisestä lukien.

Vaalivintagea ja sinisiä ajatuksia Nummelassa

Puolueiden vaalivankkurit puskevat viimeistä etappia ennen huhtivaalien kliimaksia ensi sunnuntaina. Vähiin käy ennen kuin loppuu. Vaalikentillä ostareiden tuulikaapeissa eläketurvasta esitettyihin kysymyksiin vastatessa tai kyläkäräjien indeksimiesten räyhäkkäästi heittämien haasteiden edessä on hyvä nojata faktatietoon. Tämä missio tiukasti johtotähtenä TELAmies on kiertänyt eri puolueiden vaalitilaisuuksissa, mikropuolueita unohtamatta.

Eläkeasiat ovat olleet aika näkyvä ja yleinen vaaliteema tänä keväänä. Tässä ajassa ja todellisuudessa vankasti kiinni olevalle tiedolle eläketurvasta on selvästikin tarvetta. Tulkinnasta ja lupauksista vastaa jokainen ehdokas luonnollisesti itse. Viikon vikatikki -blogista on voinut lähiaikoina lukea jopa aivan hämärän rajamailla olevista ja numerologiaan vertautuvista "faktoista". 

Uusmaalaista elämänlaatua Nummelan raitilla.

Viime lauantai hurahti uusmaalaisessa idyllissä Nummelassa, jossa kylänraitti oli kuin tykillä ammuttu täyteen plakaatteja, ständejä ja soppatykkejä – ensi viikolla voidaan kai puhua jo vaalivintagesta. 

Anssi Kela kelailee sinisiä ajatuksia Nummela kipaleessaan kaupungin kaduista, huviloista ja puutarhoista. Paitsi, että Nummela ei ole kaupunki eikä kunta, vaan Vihdin taajama. On helppo nähdä, että selkeä paikallisidentiteetti sillä kuitenkin on.

Normaaliperusviiva sijaitsee Nummelassa. Etäisyysmittauslaitteiden kalibrointiin ja monenlaiseen herkistelyyn käytetty vakioetäisyys on määritelty paikallisella soraharjulla, koska siellä ei tapahdu mm. lämmönvaihteluiden kaltaisia ikäviä mittauslaitteisiin vaikuttavia häiriöitä. Tämän tyyppinen peruskallioon hakattu stabiliteetti ja tasaisuus kuvaa hyvin myös nummelalaista elämäntyyliä. Tämä viehätti TELAmiestä Helsingin Kalliosta.

Elinaikakertoimen vaikutus työkyvyttömyyseläkkeeseen 

Vasemmiston vaalitilaisuudessa kysyttiin jonkin verran eläkkeistä. Yleisöstä nousi käsi, kun käsittelin elinaikakertoimen ennustettuja vaikutuksia pienten ikäluokkien eläkkeisiin. Epäuskon pystyi lukemaan kysyjän kasvoilta, kun hän tiedusteli vaikuttaako elinaikakerroin myös työkyvyttömyyseläkkeellä oleviin?

Vaikuttaahan se, mutta huomattavasti lievemmin kuin ns. normaalireittiä pitkin eläkkeelle siirtyvien kohdalla. Ensinnäkin sairauden, vian tai vamman takia eläkkeelle siirtyvälle sovelletaan eläkkeellesiirtymisvuoden kerrointa. Ei siis käytännössä oman ikäluokan elinaikakerrointa. 

Lisäksi elinaikakerroin ei koske työkyvyttömyyseläkkeissä lainkaan tulevan ajan karttumaa eli sitä osaa eläkkeestä, joka tulee laskennalliselta ajalta eli ajalta eläketapahtumavuoden alusta vanhuuseläkeikään saakka. Kertoimen vaikutus näkyy siis vain eläkkeellesiirtymisvuoteen asti kertyneessä eläkkeenosassa. 

Muistoja Pohjolasta osa V: pelkoa ja pyramidipeliä Oulussa

Suomen kunnat käyttävät imagonrakentamiseen ja muuhun vastaavaan vaakunan kiillottamiseen vinon pinon euroja vuosittain. Monesti kaupunki tai kunta kuitenkin muistetaan jopa triviaalista tai sattuman kautta tarttuneesta mielikuvasta. Kouvola esimerkiksi taistelee edelleen Pahkasian Savo-Karjalan matkaoppaassa lanseerattua julistusta "Kouvola on Suomen turhin kaupunki" vastaan.

Oulu puolestaan on pitkään ollut tunnettu jo 80-luvulla maalatusta graffitista tai paremminkin töherryksestä: "paska kaupunni". Tänä päivänä kaupunki syleilee ironisella otteella tätä kadunmiehen synkkänä hetkenä leimahtaneen itseilmaisun tulosta ja sieltä löytyy mm. tämän niminen ravintola, kulttuuriyhdistys ja nyt Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Oulun yliopisto ja Oulun kaupunki osallistuvat Paras Paska Kaupunni -nimisellä kampanjalla kuntamarkkinoinnin SM-kilpailuihin. Kyllä, kyseinen kisailu todellakin on olemassa.  

Ouluun TELAmiehen vei menneellä viikolla PAMin jäsenten eläkekoulutus sekä Akavan työelämäkiertue 2011, jonka ohessa järjestettiin jälleen vaalipaneeli paikallisille nuorille ehdokkaille, joita grillattiin mm. korkeakoulutettujen työllistymisestä ja työurien pidentämisestä.

                                   Oulun yliopiston kampus goes Brasileirinho

Yllätys odottavalle äidille – lastenhoidosta eläkettä!

Oulun yliopiston kampuksen sokkeloisilla ja Brasilian väreissä juhlivilla käytävillä näytti tiistaina olevan työelämäkiertueen patteriston lisäksi myös vaihteleva joukko eduskuntavaaliehdokkaita ääniä kalastelemassa. Mieleen kuitenkin jäi erityisesti tulevaa väestön harmaantumista henkilökohtaisesti torjuva nuori opiskelija, joka odotti ensimmäistä lastaan. Hänelle tuli täytenä yllätyksenä, että omien lasten hoidosta kertyy nykyisin eläkettä (ks. tarkemmin linkistä). Äitiys-, isyys- ja vanhempairaha sekä alle 3-vuotiaan lapsen kotihoidontuki ovat vuodesta 2005 alkaen kerryttäneet eläkettä.

Oulun vaalipaneelissa "rommattiin"

Akavan ja TELAn nuorten ehdokkaiden vaalipaneeleissa on nähty hyvin värikästä kekustelua. Viime tiistaisessa Oulun kaupungin kirjastossa järjestetyssä tilaisuudessa kuultiin ehkä jopa koko kiertueen kärjekkäimpiä näkymyksiä mm. luottamuksesta työeläkejärjestelmän tulevaisuuteen. Keväinen marssi muuten päättyy ensi viikolla Rovaniemelle, jossa arktisen hysterian lähteillä Arktikumissa järjestetään viimeinen paneeli ennen huhtivaalien kliimaksia. 

Hallinnollisen vanhuuseläkeiän nostamisen suhteen ehdokkaat jakautuivat aika tarkkaan fifty-sixty. Kannatustakin siis löytyi. Muutamat muistivat tuoda esiin myös puolueensa vaaliohjelmassa esiintyvän vaatimuksen indeksimuutoksesta. Tätä varmasti tivataan ostareilla ja vaaliständeillä myös nuorilta ehdokkailta. Vaatii rohkeutta puolustaa tässä asiassa pienten ikäluokkien näkökulmaa. Olen huomannut, että tällaistakin pokkaa löytyy. Indeksikeikauksen maksaisivat pienet ikäluokat – ainakin jos työeläkeindeksiä muutettaisiin kustannusneutraalisti huonontamalla palkkakerrointa.

Eräillä ehdokkailla oli aivan selvät tuomiopäivän sävärit kommenteissaan eläkejärjestelmän tulevaisuudesta. Nettifoorumeilta tuttua rommausta eli romahdusta ennustettiin. Sitä saakin odotella. Asiat eivät ole työeläkejärjestelmässä lainkaan niin huonolla mallilla kuin jotkut esittivät, eikä kyse myöskään ole pyramidihuijauksesta. Olemme jokainen vuorollamme sekä maksajana että saamapuolella. Tulevaan väestön harmaantumiseen on varauduttu. Jostain syystä vallalla kuitenkin oli käsitys siitä, että eläkemenot pitäisi olla rahastoituna 100-prosenttisesti. Työeläkejärjestelmä on pääasiassa jakojärjestelmä, jossa on osittain rahastoiva elementti.

                                                   Oulun paneelin oktetti