TELAmiehen lauantai vilttiketjussa

Helsinki City-Run oli sumputtanut keskustan liikenteen viime lauantaina vain hieman tavallisesta poikkeavaan tilaan. Paitsioansoja oli viritelty pitkin Mannerheimintietä. Notkean ketteränä ex-palloilijana TELAmies pompotteli tiensä telekommunikaatioyhtiön mukaan nimetylle ruohokentälle.

Sanera – otetaanpas uudestaan – Sonera Stadiumin nurmella harjoitteli heti aamuvarhain HJK:n edustusjoukkue, joka ei ainakaan viime viikon Schalke-ottelun näyttöjen jälkeen ole työeläkelakien mukaisen ammatillisen kuntoutuksen tarpeessa. Jari "kultakenkä" Litmasen lasijalkakin oli oikeassa kenossa. Klubin professionaalista otetta hehkutti paikalle navigoitaessa myös joukkueen äkillisestä menestyksestä huumaantunut taksikuski. Innostuksen vallassa kaasujalka taputti levottomana omia rytmejään. Laitoin turvavyön kiinni takapenkillä. 

Vaikka allekirjoittaneella on futistaustaa, ei kentälle ollut mitään asiaa edes Hart-Sport -huoltojoukoissa. Sen sijaan olin puhumassa Metalliliiton jalkapallomestaruusturnauksen etkoilla. Työhyvinvointiin virittäytyneessä seminaarissa lämmiteltiin metallimiehet ja -naiset ennen päivän ottelukimaraa.

                          Klubin jalkapallotehdas valmistautuu. Forza HJK!

Yritysten työhyvinvointiin ja erityisesti työurien pidentämiseen tähtäävät toiveikkuusohjelmat kohdistetaan aika usein jo pitkään työelämässä olleisiin työntekijöihin. Työkalupaketeista löytyy mm. erilaisia senioriohjelmia. Työhyvinvoinnin edistämisen pitäisi yrityksissä läpäistä kaikki ikäkerrokset, vaikka keinot vaihtelisivatkin.

Hyvinvointiseminaarin aloitti Teknologiateollisuuden työnantaja- ja työntekijäliittojen yhteinen Hyvä työ - Pidempi työura -hankkeen esittely, jonka mottona on: miten saadaan eri sukupolvet jatkamaan työelämässä paremmin ja pitempään? Lisäksi missiona on puheiden sijaan saada aikaan "tekemisen meininkiä" yrityksissä. Kannattaa tutustua... 

             Metallin nuorisosihteeri Jussi-Pekka Ahonen "poika" sylissään
       
Ammatillinen kuntoutus - ei nimi toimintaa pahenna?

Työpaikkojen omat resurssit ja keinot eivät aina riitä työkyvyn ylläpitämiseen. Työeläkejärjestelmä tarjoaa tietyin ehdoin ammatillista kuntoutusta, jonka ensisijaisena tarkoituksena on työkyvyn ylläpito, työelämässä pysyminen tai sinne palaaminen. Esimerkkinä uuden työkyvylle paremmin sopivan ammatin opiskelu. 

Kuntoutus on sanana aika kaamea: ensimmäisenä mieleen nousee kuva reumaparantolasta, ei kuitenkaan funkkishelmi Paimion parantolasta. Todellisuus on aika kaukana tästä. Itse asiassa lääkinnällistä kuntoutusta järjestelmä ei tarjoa lainkaan, se on KELAn heiniä. Kuntoutukseen on satsattu viime vuosina paljon. Työeläkejärjestelmän järjestämään ammatilliseen kuntoutukseen osallistuu nykyisin vuosittain lähes 10 000 ihmistä. Määrä on kasvanut viime vuosina.

On tiettyjä ammatteja, missä riski menettää työkyky on muita suurempi. Yhteistä on se, että ne ovat yleensä duunariammatteja. Suuri riski on maa- ja vesirakennusalan avustavilla työntekijöillä, puutarhatyöntekijöillä ja lomittajilla sekä miehillä erityisesti rakennusalan viimeistely- ja aputyöntekijöillä ja naisilla siivoojilla ja sairaala-apulaisilla (Ammatit ja työkyvyttömyyseläkkeet 2010). 

Turkish delight – maailman anteliain eläkejärjestelmä?

                              
Työnkuvasta johtuen kotimaan matkailu ei kuulu tämän blogistin lomanviettoon. Pitkämatkalaiselle tyypillistä äkillistä ja pakottavaa tarvetta kurvata Parkanon Shellille tai Heinolan Tähtihoviin vastaan täytyy kuitenkin taistella. Joskus sitä luulee kotisängyssäkin makaavansa Kuopion Puijonsarven tärkätyissä lakanoissa. Harvakseltaan jopa hotelli- ja ravitsemusliike Isovalkeisen vällyissä. 

Suomenniemen notkot on nähty. Kesälaitumilla TELAmies suditteli vaimokkeen kanssa aina Istanbuliin saakka. Nyt kun etäisyyttä puolikuun maahan on ainakin kilometreissä tullut, mielen perukoilla itänyt ajatus kirkastui: mihin paikallinen eläkejärjestelmä nojaa? Jokin muukin taisi muistuttaa reissusta, sillä varsin sitkeä turkkilainen tuliainen eli ns. mahatauti jatkoi antamistaan aina pitkälle viime päiviin saakka. 

Uudistuksia ja avaran sielun anarkiaa

Matkalta tarttui käpälään myös paikallisia Turkish delight (lokum) makeisia, jotka ovat tärkkelyksestä, sokerista ja maun mukaan vaihtelevista mausteista muotoiltuja hyytelökuutioita. Vertauskuvallisesti tämä imelä ja kulmikas makeinen meinasi jäädä kohtalokkain seurauksin Turkin eläkejärjestelmän "kurkkuun" kiinni 1990-luvun alkupuolella. Sillä vaikka maassa oli tuolloin – ja on yhä – poikkeuksellisen nuori väestö, niin rahat olivat loppumassa kesken.

Eläkkeet maksetaan Turkissa pääasiassa jakojärjestelmällä, kuten meilläkin, eli työssäkäyvät maksavat eläkkeellä olevien eläkkeitä. Mitään hätää ei pitänyt olla, sillä väestö oli nuorta ja viriiliä. Keskimääräinen ikä oli noin 22 vuotta ja yli 65-vuotiaita vain alle 10% väestöstä. Istanbulin vilkkailla kujilla ei rollaattoreita tulla näkemään vielä vähään aikaan. 

Miksi eläkejärjestelmä oli kriisissä? No, yksi syy saattaa olla se, että eläkeikä oli alimmillaan naisilla 38 vuotta ja miehillä 43 vuotta! Vaikka vain noin kolmannes kansasta jäi tuossa iässä pois työstä, oli eläkeikä poikkeuksellisen alhainen monessakin mielessä. Esimerkiksi keskimääräinen elinikä oli noin 70 vuotta ja 65-vuotiaan vastaava 80 vuotta. Sokerina Turkish delight makeisen pohjalla, eläkkeen korvausaste keskimääräisen palkansaajan tilipussiin verrattuna oli 107% (OECD), joka puolestaan oli ehkäpä anteliain koko maailmassa. Prosentteja tosin ei voi syödä ja eläkkeet ovat meidän mittapuun mukaan silti vaatimattomia.

Paljon on vettä virrannut Bosporinsalmen lävitse tähän päivään, kun miesten eläkeikä on nyt 60 vuotta ja naisten 58 vuotta. Lisäksi on sovittu, että pitkä siirtymaika nostaa eläkeiän Turkissa kummallakin sukupuolella 65:een 2048 mennessä. 1990-luvun uudistusten jälkeen eläkkeen korvausaste palkkoihin puolestaan on laskenut noin 72 prosenttiin. Maan eläkejärjestelmään lisättiin 2000-luvun alussa myös vapaaehtoinen maksuperusteinen elementti (työntekijöille sekä työnantajille) julkisen sosiaalivakuutuksen rinnalle. 

Aivan ongelmaton eläkejärjestelmä ei ole tänäkään päivänä. Tiettyä avaran sielun anarkiaa voidaan nähdä suhtautumisessa lainsäädännön noudattamiseen. Paljon työntekijöitä on vakuuttamatta ja monien lakisääteisestä eläketurvasta jää osa saamatta väärinkäytösten vuoksi.

Vauhtiajojen jälkipoltto

                 Kim Il Sungin ratsastajamonumentin kadonnut osa on löytynyt!

                         

TELAmiehen kesäkauden säilöntäprosessi on vaikea. Miellyttävää lankutusasentoa ei tahdo löytyä millään. Tyyli ei istu, joutilaisuus ei maistu. Kitkerä Atamonin maku suussa pudistelen koipallot pois lomauniformusta ja suuntaan kohti Pohjanmaan aakeita laakeita. Aivan kuin automaagisesti uskollinen Auris lähtee rullaamaan kohti määränpäätä. Moottoritie on kuuma.

Suomi on kesätapahtumien luvattu maa. Ei taida löytyä niemeä, notkoa tai kylän raittia, jossa ei juhlita tätä ainakin menneinä vuosina lyhyenä ja kylmänä tunnettua vuodenaikaa kevään ja syksyn välissä. Ja hyvä näin! Savonlinnassa operoidaan korkeakulttuurin akselilla, useammissa muissa mennään hieman maanläheisemmissä tunnelmissa. Yhteistä kaikille tapahtumille kuitenkin on, että niissä kirkastetaan. Joko kunnan vaakunaa tai juhlamieltä. Ne "aidot" kirkastusjuhlat löytyvät Aitoosta.

Seinäjoen vauhtiajot heinäkuun loppupuolella kokosivat yhteen moottoriurheilun ystäviä. Tangon eli latinalaisamerikkalaisen lähituntumalajin kisailut käytiin jo hieman aikaisemmin pois alta. Auris ei päässyt ajoihin, vaan joutui murjottamaan Jouppiskan rinteen parkkipaikalla, kun TELAmies puhui paikalle saapuneille Metallin nuorille. Samaan aikaan Kapernaumin kaupunginosassa kaahattiin mini 1000 -sarjassa. Kuin mustan pellin alla sydän pakahtunut ois...

Kuinka paljon on tarpeeksi?

Tilaisuudessa käytiin paljon keskustelua eläkkeiden tasosta. Moni mietti, millä itse tulisi toimeen ja onko asuntolainaa vielä jäljellä kolmannessa iässä? Vaikka asia oli suurimmalle osalle vielä hyvin kaukainen, kiinnosti eläkeajan toimeentulon suuruusluokka. Olihan lähes kaikille varmasti jossain vaiheessa myyty jo yksityistä eläkevakuutusta, PS-tiliä tai muuta pitkäaikaissäästämistuotetta. Myyntipuheissa saattaa vaan yleensä korostua pelolla myyminen: pienille ikäluokille ei muka maksettaisi eläkkeitä?

Työeläkkeen tehtävä on turvata kohtuullinen toimeentulo, joka korvaa myös työuran aikana saavutettua kulutustasoa. Suomessa ei ole eläkekattoa. Eläke on aina suhteessa ansiotasoon ja työuran pituuteen. Lisäksi suomalaisten elinikä on viime vuodesta lähtien vaikuttanut elinaikakertoimen kautta jokaisen 1947 jälkeen syntyneen ikäluokan eläkkeen määrään.

Eläkkeen määrä – prosentteja ei voi syödä?

Katsottaessa tilastoja, päästään meillä eläkkeissä noin 60 % korvausasteeseen, jos eläkettä verrataan vuosipalkkaan ennen eläkkeelle siirtymistä. Kun vielä otetaan verottajan ansiokas toiminta huomioon, niin nettokorvausasteissa jopa tämän ylitse. Mitä pidempään pystyy jatkamaan työssä, sitä korkeampi on korvausaste. TELAmiehen aloitellessa tiedotushommia joku tosin huomautti, että prosentteja ei voi syödä!

Niin tai näin, euromääräisesti vuonna 2010 työeläkejärjestelmästä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden keskieläke kuukaudessa oli 1687 euroa. Työkyvyttömyyseläkkeelle lähdetään noin kymmenen vuotta aikaisemmin, jolloin heidän kuukausittaiseksi keskieläkkeeksi muodostui 966 euroa. Kelan kansaneläke ja takuueläke täydentävät pieniä eläkkeitä. Jos yksinasuva saa tänä vuonna työeläkettä alle 1212,21 €/kk, täydentää kansaneläke toimeentuloa. Parisuhteessa olevalla raja on tätä matalampi. Kaikkein pienimmissä eläkkeissä voi olla oikeus myös asumistukeen.

Yleisössä moni alkoi arvioida mielessään omaa palkkakehitystään ja laskeskella em. 60 prosenttia loppupalkasta. Täytyy kuitenkin muistaa, että saadakseen nykyisen tasoisia eläkkeitä täytyy nuorten todennäköisesti työskennellä nykyistä pidempään. Karkeasti ottaen, jos elinikä pitenee tulevaisuudessa, noin puolet siitä olisi käytettävä työntekoon.

"Kesäloma on aina kesällä"

Se on täällä taas. Aurinko ei pääse pilkuistaan. Varmoja vuodenajan merkkejä ovat tutut uutiset kotikulmilta. Tokoinrannassa on jälleen käynnissä vuosittainen pelastajien ja "rantojen miesten" keskinäinen hevostelu. Kisaa käydään siitä, kuinka nopeasti Karhupuiston brankkarilta ehditään Hakaniemeen noukkimaan rantatörmäpudokkaita. 

TELAmieskin saa vihdoin mahdollisuuden irtautua eläkejärjestelmän jalkasotilaan arjesta Kampin kasarmeilla. Matkasaarnaus on kuitenkin sen verran ehdollistunutta toimintaa, että täydellinen irtiotto ei valitettavasti taida olla mahdollista. Viime kesän katkaisi Porin Jazzien oheistuote Suomi-Areenan paneelikeskustelu. Tänä vuonna Seinäjoen Vauhtiajojen yhteydessä ollaan vailla päivittäistä eläkeleipää. 

Eipä silti, kesälomalla on hyvä välttää kuoliaaksi asti rentoutumista. Jos kuuntelee päihdeasiantuntijoita – en tarkoita puistonpenkkikemistejä – mökkimoodiin ajautuminen saattaa olla vaarallista. Laiturin nokassa vaanii monia houkutuksia! Hanapakkausviinit ovat monille kohtalokkaita ja A-klinikat täyttyvätkin aina lomien jälkeen. Meitä on myös opetettu karttamaan auringon UV-säteilyä ja pallogrillin ympärille keskittyvää harrastustoimintaa. Pekka Puska taitaa tosin olla turhaan huolissaan karsino-kabanossien rasvojen laadusta, sillä ruokapöydässä makkarat ovat yleensä jo muuntuneet hiileksi.

Ajan henkeä etsimässä 

Miltä TELA eläketiedotuksen maailma näyttää nyt puolivuotisella mittauspaikalla ennen kesälaitumia? Yli 25 000 ihmistä on osallistunut lähemmäs 650 tilaisuuteen. Suomea on samottu kaikkiin ilmansuuntiin maalla, merellä ja ilmassa. Tällä vauhdilla viime vuoden tilaisuuksien määrä saavutetaan hyvissä ajoin ennen vuoden loppua. 

Huhtivaaleissa toteutunut jytky näkyi reissun päällä torikäräjillä ja työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluissa hankalasti määriteltävänä innostuksena. Iso osa Suomesta ei ole selvinnyt vielä 90-luvun lamastakaan, mikä unohtuu helposti kehä III:n sisällä. Muutoshalukkuus ei toistaiseksi ole yltänyt eläkejärjestelmän pitkään linjaan millään tavalla. Indeksimiehet ja yltiöpessimistitkin ovat vähemmistössä. Tosin Kauppalehden foorumeilla taivas putoaa niskaan harva se päivä. Kreikan painolasti arveluttaa.

Moni on huomannut eläkeaiheisilla jutuilla olevan aina paljon kuulijoita niin vaalivankkureissa kuin nettifoorumeilla. Vakavasti otettavat argumentit nivoutuvat detaalien sijaan yhä enemmän työurien pidentämiseen sekä valtion talouden kestävyysvajeeseen. Vaikka "interweb" on täynnä tietoa, perustiedot eivät silti välttämättä ole aina kohdallaan.

Toivon kaikille blogin lukijoille lämpimiä päiviä, kylmiä juomia ja virkistävää kesää! TELAmies puhdistetaan naftaliinista kesän loppupuolella.... 

TELAmiehen Tipsi #4: Saaristolaista alkemiaa ja buffalon metsästystä

                   Verkanissa tarjotaan härkää myös luonnollisessa koossa 

Korppoon vierasvenesataman sydän on Ravintola Buffalo. Tai paremminkin Länsi-Turunmaan "korpporaation" – Parainen, Korppoo, Nauvo, Houtskar, Iniö. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tästä syntyykin yleensä seuraava ongelma, kun kuntaliitosten väännöt on saatu loppuun. Länsi-Turunmaalla on Suomi-laivan suuntiman lisäksi etsitty kuntasiitokselle uutta nimeä kansanäänestyksessä. Uudesta tai uusvanhasta nimestä äänestämässä kävi karvan verran enemmän populaa kuin eduskuntavaaleissa. Taloudesta voidaan kyllä sopia, mutta paikallisindentiteetistä on hankala tinkiä.

Ravintola Buffaloon on kertynyt roppakaupalla tietoa edesmenneen turkulaisen Pinellan Ribs -ravitsemusliikkeen kalmistosta. Tipsilistalle olisi muuten voinut lisätä myös nykyisen Pinellan, joka tosin painottuu enemmän fine-dine-puolelle samppakaljabaareineen. TELAmies ei hifistele. 

Buffaloa mä metsästän, tahdon saada suuren... Mitä salaista tietoa länsisuomalainen cross-over kulinaristinen sivistys sitten Buffalossa vaalii? Kyseessä on rimpsuluiden eli ribsien eli possunkylkiluiden herauttava maustekastike. Yrttipuurtarhan loistokkuutta makeantulisessa hunnussa. Oikeastaan kyse on saaristolaisesta alkemiasta. 

Paikan slogan on: parasta lihaa luissa. Itse näen asian niin, että vakaana tarkoituksena on poistaa liha mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti luista. Satunnaisesti järjestetyissä buffet-bakkanaaleissa voi testata kuinka korkean Verkanin kaltevan tornin luista saa kasattua lautaselle.

Tipsit #1 #2 #3

Kesäpäivä Näsinneulan varjossa

              Tampereen fallinen ylpeys ja elämyspuiston iloinen refluksiveivi
               
Tampere, tuo industriaaliromantiikan kehto – enkä tarkoita nyt metallimusiikin erästä alalajia – näytti parhaita puoliaan, kun toimihenkilöliitto Jytyn seniorit kokoontuivat viettämään koulutuspäivää keskustan Scandic-hotelliin. Erilaiset eläkeläisjärjestöt ja kolmannen iän puuhaporukat kutsuvat TELAmiestä yhä enenevässä määrin puhumaan, erityisesti eläkeindeksi kiinnostaa. Näyttäisi myös siltä, että ammattiliittojen eläkeläisjäsenten määrä kasvaa. 

Ennen indeksikatekismuksen alkeita seniorit saivat koulutusta sosiaalisen median käytöstä. Esitys sisälsi terveitä muistutuksia itse kullekin siitä, kuinka kuvauksellista aineistoa kannattaa julkaista tai paremminkin jättää julkaisematta. TELAmies ei harrasta herutusta!

Kävin pikavisiitillä Särkänniemessä. Osallistuva havainnointi kasvatti myötäelämisen kykyä. Säälien katsoin niitä isejä kalpeine kasvoineen, jotka nousivat jälkikasvunsa kanssa aina yhä uudestaan huvipuiston varsin kekseliäisiin kieputtimiiin. Laattalinkojen aateliksi osoittautui Tornado-vuoristorata.  

Paljon melua... indeksistä

Yleisöstä esitettiin useita kysymyksiä työeläkeindeksistä eli siitä mekanismista, joka pitää huolta työeläkkeiden ostavoimasta. Joidenkin toiveena oli nykyisen pääasiassa hintojen kehitykseen pohjautuvan mallin muuttuminen enemmän palkkojen kehitystä huomioivaksi. Ajattelun taustalla on, että eläkkeet nousisivat nykyistä enemmän joka tammikuisessa eläkkeiden indeksitarkistuksessa. 

Ottamatta tällä kertaa kantaa siihen, kuka indeksikeikauksen maksaisi ja miten, niin ensi vuonna tilanne saattaa hyvinkin olla se, että nykyinen työeläkeindeksi (80/20) tarjoaa korkeamman korotuksen työeläkkeeseen kuin paljon intoiltu puoliväli-indeksi (50/50).

Tilastokeskuksen inflaatioasiantuntija Ilkka Lehtinen pohjustaa tätä ajatusta artikkelissaan euromaiden tekemien välillisten verojen korotusten inflaatiovaikutuksista. Ruuan, energian ja asumisen hinnoissa on nousupaineita. Lehtinen ennustaa, että Suomessa tämän hetkisten näkymien mukaan nykyinen "taitettuindeksi" nousisi 1.1.2012 runsaat 3,5 prosenttia, kun palkkojen vuosimuutos olisi samaan aikaan vain noin 2–2,5 prosenttia.

Katsottaessa taaksepäin talouden lainalaisuuksiin on kuulunut se, että pitkällä aikavälillä palkat nousevat aina nopeammin kuin hinnat. Nyt näköpiirissä on kuitenkin jälleen ainakin yksi vuosi, jolloin saattaa käydä päinvastoin. Viimeksi vuonna 2008 kävi niin ikään samalla tavalla. Jos palkat jäävät useampana vuotena ja pysyvästi hintojen kehityksestä jälkeen, löytyy kyseiselle ilmiölle toinenkin termi: sisäinen devalvaatio eli D-vitamiinin annostelu.

TELAmiehen tipsi #3: Nokian takana, Åminnen fasaania

Kun matkatyötä tekevälle taatusti tutuksi tullut "huolto"asemien wieninleike-dieetti kyllästyttää ja lääkärisetä määrää säveltämään elintavat niin sanotusti uuteen sävellajiin, on jälleen aika heittää ilmoille uusi TELAmiehen tipsi. Kaikkien pitkämatkalaisten ikioman lounaskuiskaajan suosittelulista on edennyt jo kolmanteen ravitsemusliikkeeseen (tipsit #1 ja #2). 

Aivan Salon rautatieaseman vieressä sijaitseva Seurahuone on kuin valo yössä kaupunkikuvaan laajalti levinneen kebab-imperiumin keskellä. Eteläisen Salon suunnalle eksyttäessä TELAmies saattaa tosin hairahtua Perniön Kebab -perheyritykseen, joka valittiin Radio Novan äänestyksessä myös Suomen parhaaksi kebab-luolaksi – yritystä ainakin löytyy.   

Salon Seurahuoneen paikallinen erikoisuus on tarjota antiikkisten mustaruutiluodikkojen harventamaa Åminnen kartanon fasaanikantaa, joka on tunnettu toiselta nimeltään hieman harhaanjohtavasti Joensuun kartanona Halikossa. Itse asiassa vuoden 2009 kuntaruletti osoitti sille uuden kodin Suur-Salosta. Kuin luonnonlain voimalla, Salo on imaissut hellään huomaansa monta lähikiertolaista: Halikon, Kiikalan, Kiskon, Kuusjoen, Muurlan, Perniön, Perttelin, Suomusjärven ja Särkisalon.

Viime visiitillä viereisillä pöydillä ravintolan klassisen menun antimista nautti iso joukko kaupungin suurimman työnantajan Nokian insinöörejä. Vaikka Salon tehdas väistikin lopettamishuhuilut ja Elopin toimitusjohtajakauden ensimmäisen aallon, on kunnan isillä, äideillä ja pikkuserkuillakin luovimista yhteisöverotulojen romahtaessa tänä vuonna. Määräytymisperusteiden johdosta viime vuosi on tähän mennessä ollut kaikkein lihavin yhteisöverotulovuosi Salon historiassa. 

 

                                                    Kolea kevät päivä
                        ja poikkeuksellisesti seuraton Seurahuoneen terassi.

Kosher-kelpoista tiedotusta Kanta-Hämeen kehdossa

Sunnuntaiaamu nostaa TELAmiehestä aina esille täyden tehon latingin. Näin kävi myös viime viikonloppuna matkalla Hämeen ytimeen. Eläkeasiat ovat niitä oransseja ajatuksia, jotka ovat illalla viimeisenä ja aamuna ensimmäisenä mielessä. Erästä keskisuomalaista absurdin filosofian ja mäkihypyn lahjakkuutta mukaillen: eläkepalkan harkinnanvarainen tarkistus on aina mielessä, mutta tiedotetaan nyt ensin. 

Lautsian lomaresortti ja kyläaktivismin keskus Hauholla toimi Tampereen kirjatyöntekijöiden seminaariviikonlopun kohtauspaikkana. Liiton lakkovalmistelut olivat lykänneet luennon lauantailta sunnuntaiksi, vaikka lopulta kävi niin, että lakonuhka väistyi juuri TELAmiehen kosher-kelpoisenkin sapattitiedotuksen alta. 

Kuntien välisten naimakauppojen seurauksena Hauho on nykyisin varsin läheisessä kanssakäymisessä Hämeenlinnan kanssa. Paikkakunta sai ensimmäisen merkintänsä historian kirjoihin jo vuonna 1329, kun Vatikaani julisti natiivit pannaan. Hämäläiset esi-isät nimittäin kieltäytyivät maksamasta veroja. ALV oli tuolloin kaiketi vielä tuntematon käsite, mutta oravannahat olisivat kelvanneet paaville vaihdonvälineenä. Vanhassa vaakunassa olikin kvartetti kurrennahkoja muistuttamassa veronapinasta. 

Työeläke könttäsummana kouraan, kiitos!

Aikaisesta aamusta huolimatta kirjatyöntekijät heittivät TELAmiehen pureskeltavaksi mielenkiintoisia kysymyksiä mm. perhe-eläkkeestä, kannustinkarttumasta ja osatyökyvyttömyyseläkkeestä. Eräs hieman harvemmin kuultu kysymys/toivomus jäi vaivaamaan vielä kotimatkallakin. Mieshenkilö halusi tietää, miksi työeläkettä ripotellaan hänelle aikanaan kuukausittaisena maksuna, eikä esimerkiksi kertakorvauksena puhtaana käteen periaatteella, kun eläkkeelle siirtyminen koittaa? 

Työuran aikana maksettu lakisääteinen eläkevakuutusmaksu on nimenomaan vakuutusmaksu, joka vakuuttaa meidät pääasiassa vanhuuden köyhyysriskin ja työkyvyttömyyden varalle. Riskit joko realisoituvat tai sitten eivät. Joku kuolee heti eläkkeelle siirtymistä seuraavana päivänä ja joku toinen elää 102-vuotiaaksi. Kaikille maksetaan hamaan loppuun asti työeläkettä. Vakuutusmekanismi tasaa riskejä yksilöiden välillä.

Tästä vakuusmatematiikan ikiliikkujasta itsensä ulosostaminen (opt out) ei onnistu Suomessa. Australian eläkejärjestelmässä työeläkettä vastaava etuus kuitenkin on mahdollista saada itselleen jopa yksittäisenä kertakorvauksena. Kuinka hyvin tämän kaltainen malli sitten toimii? Ilmeisesti könttäsumman nostaminen on maailman toisella laidalla suhteellisen yleistä, jolloin tilille napsahtaa eläkeiässä enemmänkin kuin kourallinen Australian dollareita. Yleistä on myös "tili tuli, tili meni" tyyppinen hummaus, jonka seurauksena tämän tien valinneet "Ozziet" palaavat jossain vaiheessa rahojen loputtua lakisääteisen minimieläkkeen (takuueläke Suomessa) varaan. Minimiturva puolestaan rahoitetaan yleensä suoraan valtion verotuloista, joten kaksinkertaisesta eläkkeiden maksustakin voidaan puhua.

                     Mamma Mia on lopettanut. Toivottavasti Hämeenlinnan 

                     kirkkopuistosta saa jatkossakin yhtä hyviä jäätelöherkkuja...

                               

Yöperhosia ja korkeakoulupolitiikkaa lakeuksilla

Törnävän penger tulee ensimmäisenä vastaan saavuttaessa Duudsonsvilleen Helsingin suunnasta. Kulttuurimaisema vie ajatukset Seinäjoen Elävän musiikin yhdistyksen alkukesäiseen rock-kansan herätysjuhlaan Provinssirockiin. Festarimoodi iskee päälle ja tunnen itseni pakoitetuksi laittamaan ensi kesän pääesiintyjän System of Downin lätyn soimaan. TELAmies ei taivu tangoon. 

Ammattikorkeakoulupäivät järjestetään vuosittain ja viime viikolla oli Seinäjoen vuoro tarjota komiat puitteet tapahtumalle. Kaikenlainen isännöintihän on luontevaa pohojalaasen mentaliteetin sisäistäneille. Maakuntalehti Ilkka puolestaan tiesi kertoa, että jo nyt labyrinttimaisen AMK-kampuksen uusin lisäys eli Framin F-rakennus ruostuu jo rakennettessa. Julkisivu tosin on suunnitellusti ruostuvaa terästä. 

Paula Koivuniemi esiintyi AMK-väen ratoksi. Aikuisten naisten ja kaikkien sellaisiksi haluavien yöperhosten suosikki totesi lavalla erään hittirallinsa tulleen monelle tutuksi 70-luvulla, johon eturivin opiskelijaneidot huomauttivat etteivät he olleet vielä syntyneet tuolloin. Tämä herätti artistissa hämmennystä ja kysymyksen: milloin te sitten olette syntyneet? Noh, monet heistä edustivat 90-luvun alussa syntyneitä "pieniä ikäluokkia". 

"Ei menny niinku Strömsössä"

TELAmies päivysti vierailevana eläkeoraakkelina STTK:n ständillä, jossa messuvieraat saivat esittää mieltä painavia työelämään liittyviä kysymyksiä nyt myös tekstiviestein, jotka näkyivät vastauksineen koko seminaariväelle giganttisesta taulutelevisiosta. Eräs mielenkiintoinen kysymys koski työkyvyttömyyseläkkeitä: mitä nuorelle paljon investoineelle maatalousyrittäjälle käy työkyvyttömyyden sattuessa? Avainsana on PALJON investoineelle eli velkaiselle maatalousyrittäjälle.

Ensinnäkin kyse on siitä, mikä on johtanut maatalousyrittäjän työkyvyttömyyteen: sairaus, työtapaturma tai vaikkapa liikennetapaturma? Toisaalta kuinka vakavasta ja pitkäaikaisesta työkyvyn menetyksestä on kyse? (ks. tarkemmin linkistä). Maatalousyrittäjillä on oma työeläkelakinsa MYEL ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos MELA. 

Jos vakuutusvelvollisuus on hoidettu ja työkyky alentunut, lakisääteinen työeläke- ja tapaturmavakuutus korvaa toimeentulon menetystä. Myös mahdollisuudet kuntoutukseen selvitetään MELAssa. Mutta mitä tapahtuu, kun pankin jalkasotilaat saapuvat mittailemaan tiluksia velkojen maksuun? Yksityiseltä sektorilta voi hankkia itselleen erilaisia yritystoiminnan keskeytysvakuutuksia, jotka tietyin ehdoin turvaavat yrityksen toiminnan jatkuvuuden ongelmien sattuessa kohdalle. Yleisesti ottaen myös henkivakuutuksesta on hyvä pitää huolta, jos asiat eivät aina mene niin kuin Strömsössä.

Päivävuorossa eläketiedon "sentraalisantrana"

Uuden entistä ehomman takapuskurin (ei tästä enempää) saanut uskollinen Auris on levännyt tällä viikolla tavallista pidemmän ajan autotallissa, koska TELAmies on päivystänyt poikkeuksellisesti toimistolla puhelintyössä eläketiedon oraakkelina. Tavoitteena on ollut yhdistää ihmiset omaan palveluntarjoajaan eli eläkevakuuttajaan ja löytää vastauksia kansalaisten joskus varsin erikoisiinkin ongelmiin. Kysyvä löytää, jos tietää mistä kysyä? Noh, tulihan sitä käytyä Tampereella ja Lahdessa, mutta näin vaatimattomia siivuja ei lasketa. 

Työnumero saattaa eksyä hyvinkin eksoottisille soittolistoille. Jokin aika sitten eräs yritteliäs jamppa halusi Sveitsistä käsin toimittaa aitoja pakasta vedettyjä Sveitsiläisiä boksereita ja vielä ilmaiseksi? Ilmaisia lounaita ei ole – eikä varsinkaan alushousuja. Kelloihin hurahtaneena TELAmies tunnistaa kuuluisan sveitsiläisen laadun aikaraudoissa, mutta paikallinen osaaminen alusasuissa ei ole tiedossa. Laadusta ja osaamisesta puheenollen: alla olevassa kuvassa on nykyinen vai pitäisikö sanoa "entinen" luottonokialainen.

                       Näppäimistö on varsin yliarvostettu ominaisuus puhelimessa

Päivästä päivään: työttömyyseläke ja kassaputki

Työuran loppupuolella työttömäksi joutumisesta kysytään TELAmieheltä erittäin usein. Työttömyyseläke on eläkemuotona loppumassa ja jäljelle jää ns. "kassaputki" eli työttömyysturvan lisäpäivät. Vuonna 1949 syntynyt ikäluokka on viimeinen, joka voi vielä siirtyä työttömyyseläkkeelle. Vuosina 1950-54 sekä vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneille on ainakin vielä toistaiseksi jäljellä kaksi eri reittiä työttömyysturvajärjestelmän kautta eläkkeelle.

Päivystykseen soitti vuonna 1949 syntynyt pitkän työuran tehnyt nainen ja kysyi mitä tapahtuu, kun hänen ansiosidonnaisen päivärahakausi (500pv) loppuu ensi kesänä? Tuolloin hän on jo täyttänyt 62 vuotta. Nainen oli huolestunut, koska hän oli saanut työ- ja elinkeinotoimistosta sellaisia neuvoja, että vain yleisen joustava vanhuuseläkeiän (63-68) alaikäraja olisi hänen kohdallaan mahdollinen.

Kysyjä täyttää iän sekä työhistorian (15 vuoden aikana vähintään 5 vuotta ansiotyötä) puolesta vanhan työttömyyseläkkeen ehdot, mutta hänelle onkin oikeus siirtyä suoraan vanhuuseläkkeelle, kun päivärahakausi yli 62-vuotiaana loppuu ja työttömyys jatkuu. Eläkkeeseen ei myöskään tuolloin tehdä varhennusvähennystä, joka normaalisti tehdään 62-vuotiaana eläkkeelle siirtyvälle. Lisäksi eläkettä on aina haettava omalta eläkevakuuttajalta, jonne TELAmieskin yhdisti huolestuneen soittajan.