Silmä kirkas salamoi taas

Turkuun on aina kiva mennä – käymään. Varsinaissuomalainen charmi puree Åboriginaaliin: vessa pubikäytössä, Hesburger-hotelli ja -autonpesu, Posankka, Aurajoen suisto ja puheenparsi joka karkoittaa kaikki ihmisen puolustusmekanismit. Aina välillä se kuitenkin upottaa naskalinsa liian syvään.

Kun kyseessä kuitenkin on Suomen vanhin kaupunki, niin varmasti jokainen huomaa käyskenneltyään puolituntia "tois tai täl puol jokke", että jotain on mennyt vikaan. Historialliset palot ovat oma lukunsa, mutta ns. Turun tauti on edennyt kaupungissa pitkälle. Vanhaa rakennuskantaa on vain vähän. Uudesta ei viitsisi kirjoittaa.

Askeltaessani viime viikolla Aurajoen yli huomasin, että kulttuurimaisemaan oli ilmestynyt jotain omituista: taas uusi silta. Tulokasta kutsutaan Kirjastosillaksi, joka levittäytyy virran yli 60-prosenttisesti EU-rahoituksella. Jos fyrkkaa tihkuu alueelle jatkossakin, suosittelisin kuitenkin seuraavaksi kattamaan kerralla koko joen, jolloin lukuisten siltojen arkkitehtoninen ilme muuttuisi yhtenäisemmäksi ja skaalaedut saataisiin hyödynnettyä täysimittaisesti.

Vanha kunnon hotelli Hamburger Börs – tuttavallisemmin Böge – sai niin ikään paikallisen rakennuskannan tautiluokituksen jo 70-luvulla. Mutta rampanakin se toimi mainiona paikkana viime viikolla startanneelle Telan työeläkekoulukiertueelle. Turun iltama oli ensimmäinen syksyn viidestä alueellisesta työeläkekoulusta, jotka järjestetään yhteistyössä SAK:n, STTK:n ja Akavan kanssa.

Onko saunassa puita?

TELAmiehen laserpointteri ei väpättänyt valkokankaalla nytkään, vaikka tilaisuus oli uuden työeläkekoulun mukaista jalkautumista maakuntiin. Kohteena ovat palkansaajajärjestöjen aktiivit ja päättäjät. Ennen ryynättiin kaikki kotimaan notkot ja niemet, nyt edetään kohdennetummin.

Maailma muuttuu ja koulutustoiminta sen mukana. Myös sisältöjä on viilattu uusiksi. Eläke-etuuksiin liittyvää eläkeneuvontaa saa pääasiassa Telan jäseniltä eli omalta työeläkevakuuttajalta, mutta myös Eläketurvakeskuksesta – verkkopalvelujakaan ei kannata unohtaa (esim. työeläke.fi ja henkilökohtainen työeläkeote). 

Ainakin palautteen perusteella kaikki meni mallikkaasti. Valotin omassa puheaktissani työeläkkeiden syntyä, arvopohjaa, rahoituksen kestävyyttä ja päätöksentekoa sekä hallintoa. Vierailevana tähtenä Börssin kokoustiloissa loisti Akavan lakimies Jarmo Pätäri, jonka ajankohtaiset huomiot tulevan eläkeuudistuksen neuvotteluprosessista saivat ihmiset silmiin pistävän uteliaiksi. 

Viimeistään vuonna 2017 voimaan tulevaan eläkeuudistukseen ladataan paljon odotuksia – kaikilta laidoilta. Työeläkejärjestelmä ei olekaan mikään hermeettinen yhteiskunnan saareke, vaan sen elementit säteilevät suoraan muihin osa-alueisiin, kuten valtiontalouteen. Työmarkkinaosapuolten asema on vankka.

Huomasin Turussa, että nyt joustavan eläkeiän (63-68) alaikärajaa lähellä olevia huolestutti mahdollisen alaikärajan nousu vain heidän omalla kohdallaan. Joustavuus työstä poistumisen mallina tuskin katoaa tulevaisuudessakaan mihinkään. Vapaan valinnan sijaan on tosin esitetty pakkoakin. Työurien tulee jatkossa pidentyä myös eläkkeiden tason näkökulmasta, jos elinikä pitenee. 

Työeläkkeitä on aina tuunattu sopivaksi ajan henkeen, siksi vallankumoukselle ei ole ollut tarvetta. Uudistumiskyky ei vähennä uskottavuutta, vaikka epävarmuus voi lyhyellä aikavälillä vaikuttaa legitimiteettiin. Todellinen katu-uskottavuus lunastetaan pitkäjänteisyydellä. Kun nykyisten ja tulevien eläkkeiden riittävyyttä ja rahoituksen kestävyyttä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, ei voida mennä vikaan.

Kesäloman tahti ja EU-vahti

                                     "Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän..."


Kasarit mainosjinglet kiermurtelivat korvamatoina kesäloman ensipäivinä. Aivopesu on hieman rankempaa toimintaa kuin korvapesu, mutta vähemmän vaivalloista sen kohteelle. Mainossepot tai -liisat ovat ansainneet markkansa kultaisella 80-luvulla.

"Ota suunnaksi visulahti". "Puuhamaa on paras paikka". Ja ennen kuin Tykkimäen huvipuiston lasten ärsykekynnystä ja aikuisten sietokykyä aliarvioiva trance-jollotus lähtee pyörimään, on pakko pakata auto.

Suvinen kotimaanmatkailu on ylentävää – erityisesti kolmikuisen lapsen kanssa. Totta joka sana. Hän oli omassa turvakaukalossaan tyyni ja kuulas kuin Tenojoen pinta yöttömän yön auringossa. Tietoisuus siitä, että pinnan alla väreilee jotain on kuitenkin aina läsnä. Mutta sitä varten on ketjuuntuneita täydenpalvelun kyläkeskuksia sekä metsälampien peesiin unohtuneita pysähdyspaikkoja.

Talousennusteet ovat nyt synkähköjä. Meidän ruokakuntamme road-tripin pääasiallinen tarkoitus ei ollut kotimaisen kulutuskysynnän ylläpito, mutta hotelliöistä, jäätelöpalloista, muikkuröykkiöistä ja petrooliin liuenneista euroista muodostuvat pienet virrat virrat jäivät epäilemättä maakuntien pk-yrittäjien ja osuuskuntien Suomen taseisiin.

Ajatus tästä lämmittäisi karrelle, jos kohta ei tulisi kylmä. Sesonki on lyhyt ja hinnat tapissa. Muoviraha vinkui siis kiitettävästi, vaikka vain perustarpeisiin vastattiin. Ok, se toinen kakkupala Lappeenrannan erinomaisessa ja aitoturkkilaisessa Violet-konditoriassa oli liikaa. Millä määreillä tahansa se oli liikaa. 

Menneellä viikolla on keskusteltu kotimaan matkailusesongin loppumisesta elokuuhun. Tämä lomakulttuurimme piirre on nähty hiukan erikoisena ja turismille haitallisena kansallisena piirteenä. Suomen ja Keski-Euroopan lomat juoksevat epäsynkronissa, joka näkyy myös omassa sähköpostiliikenteessä. Heinäkuun aikana Outlookkiin on sedimentoitunut järkyttävä määrä Brysselin postia.

Eurooppa-neuvoston kokouksessa paluu normaaliuteen... not!

Tekisi mieli sanoa, että kesäkuun lopun Eurooppa-neuvoston kokous ei tarjonnut mitään mullistavia uusia aloitteita tai päätöksiä, mutta eihän se näin ole. Asiat vaan näyttävät taas normaalimmalta, kun maailmanloppua on lykätty. 

Pankkiunioni liikahti uuden askeleen eteenpäin, kun pankkialan elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä päästiin poliittiseen yhteisymmärrykseen, tosin siitäkin on vielä matkaa konkretiaan. Talouskoordinaation ohella pankkiunioni on syventyvän talousunionin pilareista tällä hetkellä vahvimmin paalutettu. Siihen liittyy vähiten poliittisia intohimoja. 

Nuorisotyöttömyyden torjuntaan panostettiin varoja (6 miljardia) nuorisotakuun kaltaisten ohjelmien kautta. EU:n rakennerahastoista voi tippua fyrkkaa, jos ikäryhmän työttömyysluvut tilttaavat yli 25 prosentin. Suomessa ei ole vielä päästy tähän, sillä täällä mennään vasta noin 20 prosentissa. Pk-yritysten vaikeutuneeseen luotonsaantiin räätälöitiin uusi investointiohjelma, jossa rahoitusmahdollisuuksia yritetään parannetaan lähinnä Euroopan investointipankin toiminnan kautta.

Nyt kohdennetut resurssit ovat vähäisiä ja näyttävät jopa marginaalisilta EU:n monivuotisessa rahoituskehyksessä (2014-2020). Tarvetta niille on. Huippukokous vahvisti muodollisesti myös Suomen komissiolta saamat maakohtaiset suositukset, jotka pysyivät eläkkeiden osalta lopulta samana kuin viime vuonna.

Talous- ja rahaliiton sosiaalisen ulottuvuuden syventäminen siirtyi taas. Kuitenkin viimeistään syyskuussa komissio kertoo meille jotain uutta siitä, miten sosiaalipolitiikkaa tuodaan EMUn sisälle. Ulostuloa käsitellään lokakuun ja joulukuun huippukokouksissa. Yhteisvastuullisuutta ja solidaarisuutta sisältävä rahankeräys- ja jakoelementti on se aidon ja syventyvän talous- ja rahaliiton pilari (finanssiunioni), johon liittyy kaikkein eniten jäsenvaltioiden ja EU:n toimivaltaan liittyviä ongelmia. 

Käsittelin talousunionin syventämistä viime viikolla Helsingin sanomissa julkaistussa artikkelissa: "Suomalaisten eläkkeistä pitää päättää kansallisesti".

"Eipä mennä vielä, eipä mennä ihan vielä"

Nyhdän vasaran haaralla luterilaisen työetiikan teesejä pois työhuoneen ovesta. No niin, irtosihan se huonon omantunnon päre. Eihän tässä kalvinisteja olla, mutta silti teesinpätkiä maailmallisen elämän – erityisesti työn – autuudesta roikkuu oven karmeissa riveiksi ja sarakkeiksi asti. Jätetäänpä tuo "uutteruus" vielä paikalleen.

Sillä ensi viikonloppuna iloisessa Joensuussa järjestetään Perussuomalaisten kokoontumisajot, jonne ohjautuu myös TELAmies. Viime kesän puoluekokousrintamalla vihersi, nyt Itä-Suomessa sinertää.

Odotan puoluekokousta intomielellä, varsinkin puolueen aktiivien kohtaamisia. Puoluesihteerin valinta herättää luonnollisesti yleistä mielenkiintoa, mutta sen sijaan jo ennen kokousta julkaistun vaihtoehtoisen valtiontalouden kehyksen eli "viiden kohdan paketin" työuralinjaukset kiinnostavat erityisesti. Muistakin ilmoitusluontoisista ulostuloista on huhuiltu. Valmistautuminen EU-vaaleihin taas on ajankohtaista kaikille. Olisi myös hubaa vääntää illan tunteina eläkekatosta, joka on aina silloin tällöin putkahdellut esiin puheissa.

Auris kehrää niin ikään malttamattomana. Joensuu on muuten ensi viikonloppuna piukassa hotellien ja varmasti kaiken muunkin suhteen. Oma kortteeri löytyi lopulta hieman kaupungin ja maailman laidalta. Kyllä matkustajalle aina koti löytyy, kunhan nimikyltissä ei vain lukisi "Bates".

Loma ui liiveihin ensi viikolla. Saatan päivittää blogia heinäkuunkin aikana. Kotimaan työeläkerintamalla on kesällä hiljaista. Syksyllä onkin varmaan jo enemmän actionia, kuten koko yhteiskunnassa, eikä vähiten työmarkkinakentällä. Kannattaa kuitenkin huomioida SuomiAreenassa Allianssin työura- ja eläkekannanotto nuorten sukupolvien näkökulmasta. En tiedä mitä se sisältää, mutta suosittelen silti seuraamaan. 

Euroopan tasolla valtionpäämiesten huippukokouksessa (27-28.6) keskustellaan parhaillaan
talous- ja rahaliiton syventämiseksi laaditusta tiekartasta. Pelkkä talousohjaus ei enää näytä riittävän EMU 2.0 -suunnitelmissa, vaan yhteisvastuullisuutta halutaan lisätä. Se toisi myös sosiaalipolitiikan uudella tavalla talouspolitiikan rinnalle. Tähän liittyy merkittäviä EU:n ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallan jakoon liittyviä ongelmia.

Ai niin, jätän sinne työhuoneen oveen naulattujen teesien kokoelmaan myös joviaalin olutkulttuurin ylistyksen, luterilaisessa hengessä. Jos vaikka saisin "kodin korkeimmalta oikeudelta" lupalapun Ruisrockiin.

Direktiivi, joka tunnettiin ennen nimellä "portability"

Onhan se helppoa hypätä Berliinin päärautatieasemalta junaan, kun jo kolmen tunnin köröttelyn jälkeen voi siemailla sitä alkuperäistä Budvaria Prahan goottilaisten holvikaarien katveessa. Tai reissata yhdestä Keski-Eurooppalaisesta metropolista toiseen. No, Helsingistäkin pääsee kätevästi Tallinnaan ja Pietariin. Tornionjokilaakson rajat ovat aina olleet häilyviä, kuten ihmisetkin.

Luulisi, että työvoima liikkuisi ainakin EU:n sisämarkkinoilla kuin pullonkerääjät kesäfestareilla: liukkaasti ja tehokkaasti. Mutta ei, ei se liiku sittenkään. EMU ei ole optimaalinen rahaliitto tästäkään syystä. Kysyntä ja tarjonta eivät tasapainotu ja resurssit allokoidu parhaalla mahdollisella tavalla, tosin työn tarjontaa taitaa olla monella nurkalla liiankin kanssa.

Unioni ei ole "Euroopan Yhdysvallat" kulttuurisesti. Vanhalla mantereella asuu varsin kirjava popula erityisesti kielenkannoiltaan. Vuonna 2008 vain 0,18 % EU-27:n asukeista muutti toiseen maahan. Viime vuosien merkittävimmät muuttoliikkeet ovat olleet Itä-Euroopan maista, kuten Puolasta, Länsi-Eurooppaan ja aina Britanniaan asti. Pendelöinti eri maissa kodin ja työpaikan välillä on sekin yllättävän vähäistä (alle 1 %).

EU on sisämarkkinaprojekti. Liikkuvuuden esteet halutaan aina pyyhkäistä pois. I-pilarin eläkkeiden kohdalla sosiaaliturvan koordinaatio pelittää hyvin esim. työeläkepuolella, joten ihmiset voivat helposti vaihtaa työpaikkaa esimerkiksi Suomen rajojen sisällä tai toiseen EU-maahan ilman menetyksiä.

Muualla Euroopassa yleisten työpaikka- ja ammattialakohtaisten lisäeläkkeiden kohdalla työpaikan vaihto ei tältä osin ole aina yksinkertaista. Se voi johtaa menetyksiin omassa eläkkeessä. Usein vaaditaan monen vuoden työskentely samalle työantajalle, jotta eläkeoikeudet säilyvät. Karenssiajat ovat pisimmillään jopa 15 vuotta. Standardit vaihtelevat.

Tämän hetkistä siirrettävyysdirektiiviä halutaan nyt päivittää työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi. Ihmiset voisivat jatkossa hankkia ja säilyttää eläkeoikeuksia nykyistä iisimmin. Viimeisimmän ehdotuksen mukaan päivitys tulisi koskemaan vain maiden välistä työvoiman liikkuvuutta, ei sisäistä. Direktiivin oikeusperusta on kiinnitetty työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen. Positiivista syrjintää saa tämän puitteissa harjoittaa. Jos työntekijä vaihtaa jäsenvaltiota 2 vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä, on eläkeoikeuksien kertymiselle ja säilymiselle määritelty vähimmäisehdot.

Kuulen harmaiden aivosolujenne synapsien napsuvan: missä se siirrettävyys on? No, sitä ei enää ole mukana. Kannansiirto eläkerahastosta toiseen ei sovellukaan lainkaan eläkerahastojen luonteeseen yritys- tai ammattialakohtaisina etuuksina. Myös jäsenvaltion sisällä työpaikkaa vaihtavien tilanteeseen ei tule suoraa sääntelyä. Vain suositus noudattaa samaa kuin rajat ylittävissä tapauksissa.

Funk- ja tilaihme Princen innoittamana voidaan puhua "direktiivistä, joka tunnettiin ennen nimellä portability". Se on ollut niin pitkään valmistelussa, että vanha nimi on jäänyt päälle, kun pitäisi oikeastaan puhua minimisäännöistä eläkeoikeuksien kerryttämiselle ja säilyttämiselle. Se on aika pitkä termi, joten suosittelen komissiota ottamaan käyttöön "symbolin", kuten Prince aikanaan teki oman nimensä kohdalla.

Mutta kas kummaa, kun komissio laittoi jokin aika sitten ammatillisten eläkerahastojen yhteisen vakavaraisuussäännöstön kehittämisen toistaiseksi jäihin (IORP II:n I-pilari), niin siirrettävyysdirektiivi sai tuulta purjeisiin. Voi olla, että puhuri vie direktiivin satamaan asti, sillä siitä on saatu viime viikolla Coreperissa kompromissiehdotus. Asia ratkennee ehkä jo tällä viikolla ministerineuvostossa, jonka jälkeen parlametti äänestää vielä asiasta.

Maksupalautus työntekijöille työsuhteen päättyessä, vaikka karenssiaika ei olisikaan täynnä, on vain yksi tekijä, jonka määrittely monimuotoisella ammatillisten eläkkeiden kentällä tulee olemaan vaikeaa. Direktiivi nostaa kustannuksia niissä maissa, joissa nykymalli poikkeaa merkittävästi ehdotetusta. Toisaalta se parantaa ainakin lyhyellä aikavälillä työntekijöiden asemaa, kun yhä useammat pääsevät etuuksien piiriin, mutta vain siis rajat ylittävissä tapauksissa. Kannustinvaikutukset näkyvät pitkässä juoksussa. Direktiivillä ei oleteta olevan merkittävää vaikutusta Suomen eläkesäätiöihin ja -kassoihin.

Gallian kukon kynintä

                                                    Auriksen autopsia


TELAmies palaa aina tummapaahteisen mestarinsa luokse: kaakaopavun. Tuliaiseni takavarikoitiin Brysselin lentokentällä. Pommiseulan täytyy olla tiheä, kun purkitettu suklaalevite jää haaviin. Olen kuullut belgialaisten suklaakonglomeraattien tuotannon terveyshaitoista, mutta ei kai kyse ole hengenvaarasta? Turvahenkilö kertoi, että saalis jaetaan kodittomille. Hyvä niin, sillä ei pelkällä sopalla kukaan pärjää: herkullinen praline hoivaa sielua.

Ulostautuessani kentältä joutuisan liukutason kuljettamana, näkökenttääni osui jotain järkyttävää. Hangaarin keskellä möllötti halkaistu Auris. Mainosmaakarin suorittaman ruumiinavauksen uhriksi joutuneen uuden automallin varhaiseläkereitille navigoitu serkku eli "uskollinen Auris" kotiparkkipaikalla olisi pakahtunut korinsa alla – väristyksiä.

Suomalaisen työeläkejärjestelmän Eurooppa-tason viiteorganisaation AEIP:n kokoukseen oli saatu vierailijoita komission Talouden ja rahoituksen (ECFIN) sekä Työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden (EMPL) pääosastoilta. 

Edellisen postauksen jälkeen näyttäisi nyt siltä, että Suomen saamissa maakohtaisissa suosituksissa esiintynyt maininta vanhuuseläkkeen alaikärajan sitomisesta eliniänodotteeseen olisi muuttumassa muotoon: ikä tai eläkkeen taso suositellaan sitomaan eliniänodotteen kehitykseen – elinaikakerroinhan meillä oli jo. Jäsenvaltiot ovat tänä vuonna tukeneet toistensa muutosehdotuksia neuvostossa huomionarvoisesti. 

Ei ole jäänyt epäselväksi, että komissiossa ollaan kiinnostuneita eläkkeistä julkisten talouksien kestävyyden näkökulmasta. Rittävyys on suosituksissa unohdettu. Jäsenvaltioissa pakkaa sekoittaa vielä se, miten asioista lopulta päätetään. Partteja ei ole huomioitu koko lukukauden prosessissa.

Talousohjaus puuttuu asioihin, jotka menneisyydessä kuuluivat tiukemmin jäsenvaltioiden toimivaltaan. Mitään pyhiä rajoja ei enää ole sosiaaliturvankaan kohdalla. Omituisia ovat ne suositukset, joihin yhdelläkään valtion johdolla ei ole todellista vaikutusvaltaa, esim. kansantalouden viennin rakenteen monipuolistaminen. 

Élysée-palatsissa meni virheetön maitokahvi väärään kurkkuun Ranskan maakohtaisten suositusten kohdalla. Eläkkeiden osalta komission suositukset menivät yksityiskohtiin mm. eläkemaksujen kohdalla ja itseasiassa hieman toiseen suuntaan kuin maassa eläkeasioita fundeerannut "eläkepaneeli" oli ohjeistanut.

Kun yhteisesti sovituista talouskoordinaation säännöistä livetään, suositusten luonne muuttuu. Ranskalle annettiin kuuden muun jäsenvaltion kanssa tänäkin vuonna jälleen lisäaikaa täyttää julkisen talouden "absoluuttiset" vajekriteerit ja keskipitkän aikavälin tavoite (MTO). Tässä ei ole mitään uutta. Näin on toimittu aina ennenkin vanhassa vakaus- ja kasvusopimuksessa. Nyt olisi enemmän puuttumisen mahdollisuuksia – sanktioitakin. Belgia itse asiassa vältti sakot vain täpärästi, oikeastaan armosta.

Budjettikurin rikkomisella pitää olla hintansa myös suurten jäsenvaltioiden kohdalla. Tätähän Suomikin korostaa joka käänteessä, viimeksi valtioneuvoston EU-selonteossa: säännöt on tehty noudatettaviksi. Hollande kiirehti heti kommentoimaan, että omat vajeet ja komission kujeet on huomattu ja homma hoidetaan, mutta Ranska haluaa itse päättää miten. Jos Gallialla on ylpeytensä, niin muilla on ennakkoluuloja.