KESÄmiehen moodiin

Työpäivät käyvät vähiin. Loma liukuu liiveihin. Kalenterin päivämäärien alaviitteet täyttyvät aivan huomaamatta, kun joutilaisuudella väritetyt Outlookin sarakkeet huutavat päiviä ja viikkoja: loma, loma, loma! Äkillisestä vapaudesta kumpuavaa epäuskoa on yleensä riittänyt vielä pitkälle ensimmäisen virallisen lomaviikon ylitse. Harmaat aivosolut eivät vielä tajua olevansa lomalla.

Olen ollut huomaavinani, että muillakin mielekästä työtä ja herätysliikkeen työetiikalla arjessa eteenpäin puskevilla on sama ongelma. Työn imussa on vaan niin hyvä olla. Jutun koukku onkin siinä, että lomalta paluu on samalla tavalla hankalaa – vaikka tätä ei vielä haluaisi miettiä. Työstä vieroittuu kuukauden poissaolon jälkeen.

Lomatunnelmiin siirtyminen alkaa habituksen muutoksesta. Pois TELAmies, tilalle KESÄmies! Harvoin kaulaani koristava kravatti naulataan toimiston oveen, teesinä irtiotolle. No, ei eläkesielua pestä pois voi. Kesäkuosiin vaihtaminen ei siis poista täysin vanhoja pinttymiä.

Kampin kasarmi hiljenee heinäkuussa, kun toimisto on kiinni. TELAmiestä taas odottaa Kallion kesä. Enkä nyt tarkoita mitään proosallista viittausta pussikaljaveijarien intiaanikesään Karhupuistossa, vaan urbaania kaupunkilomailua. Muutama ekskursio maalle metsästämään niitä sinisiä hetkiä on tiedossa. Myös penkkiurheilukausi on tänä suvena aika rankka: futiksen EM-kisat, yleisurheilun EM-kisat, Lontoon Olympialaiset.

Uusi saapumiserä ilmestyy parakeille syksyllä, kun uutta verta tulee lisää taloon. Kutsunnat ovat käynnissä. Organisaatiomuutoksen ja toimiston putkiremontin eli henkisen ja fyysisen uusiutumisen täytteinen alkuvuosi saa jatkoa. Pikku hiljaa alkaa näyttää valmiilta.

Eläkemaailmassa tapahtuu kesälläkin kaikenlaista, mitä seurata jalkapallon ohessa. Euroopan valtionpäämiesten huippukokous Brysselissä viikon päästä siunaa Suomen saamat maakohtaiset suositukset, joista jo viime postauksessa kirjoitin. Nyt näyttää siltä, että suositusten sisältö on muuttunut Suomelle mieluisampaan suuntaan. Ylipäänsä EU:n temmellyskentällä pelataan kesän aikana aktiivisesti, mutta ei tästä enempää...

TELAmies toivoo kaikkien kesään miellyttävää ja surutonta ajan tuhlausta! 


P.S blogi palailee jälleen pätkittäin elokuussa

Unionin kokoinen tarkkailuluokka

Taas on se aika vuodesta, kun suvivirsi raikaa maamme opinahjoissa, luonto sekä ihmiset kukoistavat ja... Euroopan komissio lähestyy Suomea vuosittaisella myllykirjeellä. Unohtakaa epävarmat kesän merkit, kuten rantojen miesten laajamittainen invaasio kaduille, takuuvarma suven merkki on komission maakohtaiset suositukset Euroopan unionin jäsenvaltioille.

Eurooppalainen lukukausi alkaa nykyisin tammikuussa, kun komissio julkaisee vuosittaisen kasvuselvityksen, jossa ruoditaan talouden tilaa ja kannustetaan maita toimiin, joiden odotetaan tulevaisuudessa tuovan talouskasvua ja lääkitsevän velkakriisiä. Jäsenvaltioiden ja komission välinen sparraus jatkuu aina kesäkuuhun asti, jolloin maakohtaiset uudistusohjelmat julkistetaan. Eikä valmennus lopu tähänkään. Suomalainen eläkejärjestelmä sai muutama päivä sitten jälleen osansa komission liikuttavasta huolenpidosta.

Meille suomalaisille maakohtaisten suositusten tyyppinen isällinen paimentaminen onkin tuttua – liiankin tuttua. Kekkonen lähetteli aktiiviaikanaan lukemattomia "myllykirjeitä" suomalaisille vaikuttajille ja jopa yksityishenkilöille. Tavoite oli oikaista ja ohjata.

Kuin vanhat idänsuhteet...

Ohjausta jäsenvaltioiden julkiseen taloudenpitoon tulee nykyisin monelta suunnalta. EU:n talouskoordinaatio syvenee ja laajenee kuin vanhat neuvostosuhteet, mutta myös tiukkenee! Suomi on elimellisesti mukana Eurooppa 2020 -kasvustrategiassa, joka tähtää Euroopan paluuseen avauskokoonpanoon maailmantalouden temmellyskentällä. Ei aivan vaatimaton tavoite. Euro Plus-sopimus puuttuu aloihin, joita on joskus entisessä elämässä pidetty yksinomaan jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvana asiana, silloin kun niillä on vaikutusta kilpailukykyyn ja julkisen talouden alijäämään. Mistä näitä oikein tulee: Vakaus- ja kasvusopimus, Six-Pack ja tuleva Two-Pack muutamia mainitakseni. Lisäksi erilaista raportointia ja seurantaa on aivan loputon määrä.

Velvoittavat sopimukset kulkevat rinnakkain ja täydentäen toisiaan. Kaikki jäsenvaltiot eivät kuitenkaan kuulu kaiken sääntelyn piiriin. Ytimessä ovat euroalueen maat, joilla on (yhteis)vastuulliseen taloudenpitoon vielä hieman enemmän intressiä kuin muilla. Uuteen uljaaseen talouskuriin tähtäävä kova sääntely rakentuu aina edellisen päälle – yleensä kiristyen.

Ranska pinnaa tunneilta

Unionin kokoisesta kiertokoulusta löytyy niin tarkkailuluokan oppilaita kuin priimuksia. Tarkkislaiset ovat jatkuvan kontrollin kohteena – mikä onkin varmaan perusteltua – mutta myös tasaisen varmoihin suorittajiin kohdistetaan valvontaa. Joidenkin oppilaiden erottamisesta on liikkunut huhuja, mutta integraation pohjavire kulkee toistaiseksi syvällä ja vahvana. 

Isot jäsenvaltiot ovat tunnetusti osittain kotiopetuksessa, jolloin pientä pinnausta yhteistunneilta saattaa esiintyä. Komission myllykirje lähti toki myös Ranskaan, mutta tämä ei paljon gallialaisia hetkauttanut: vastavalittu pääministeri François Hollande alensi pitkän työuran tehneiden (41,5 vuotta) alinta mahdollista eläkeikää 60 vuoteen 62 vuodesta. Vaikka tämä yksittäinen muutos koskee varsin pientä joukkoa, niin uudistus kulkee komission suosituksiin nähden vastavirtaan. Muutos eläkeiässä rahoitetaan muuten eläkemaksujen nostolla.

Vuoden 2012 maakohtaiset suositukset Suomelle – äänenpainot kovenevat! 

Eurooppalaisen lukukauden merkeissä Suomen reissuvihkoon tuli taas merkitäntä puolitoista viikkoa sitten. Maakohtainen syvempi analyysi ja varsinaiset suositukset ruotivat julkista taloutta, työllisyyttä ja talouskasvun edellytyksiä. Siinä sivussa Suomelle annetut suositukset eläkkeiden osalta ovat pääasiassa sitä vanhaa jankkausta varhaisen työstä poistumisen reittien poistamisesta ja eläkeiän nostamisesta. Komission mielestä eläkeikä on sidottava eliniän kehitykseen: jos elinikä nousee, niin silloin tulisi eläkeiänkin nousta. 

Kun komissio pelaa muutenkin nykyään kovemmilla panoksilla, niin myös suositusten kohdalla äänenpainot ovat viime vuotta terhakkaampia: enää ei pyydetä harkitsemaan eläkeiän nostoa, vaan toteuttamaan se. 

Jäsenvaltiot saivat kokonaista 5 päivää aikaa kommentoida maakohtaisia suosituksia. Tämän tyyppinen toimintakulttuuri mm. komission osalta on ilmeisesti tullut jäädäkseen. Tylytys asettaa reagointikyvylle tiettyjä vaatimuksia. Ruudin pitäisi olla kuivaa ja valmiustaso korkealla, kun vastaavantyyppisiä ”myllykirjeitä” tulee jatkossa – ja niitä takuulla tulee! 

Joka tapauksessa, Eurooppa-neuvoston kokous tai epävirallisemmin EU:n valtion päämiesten huippukokous kesäkuun lopussa siunaa tavoitteet ja suositukset taas vuodeksi eteenpäin. Niin kauan kuin Suomi pysyy taloudenpidossaan sovituissa pitkän aikavälin kantimissa ovat suosituksetkin vain suosituksia. Eiköhän pidetä asia näin jatkossakin, muuten myllykirjeet muuttuvat sanelupostiksi.

Västäräkki laulaa taas!

                                    Asbesti: parasta mitä "vahvalla markalla" sai

Putkiremontin innoittama muuttolaatikkoleikki työhuoneessani on nyt ohi. Vuosikymmenten saatossa kasaantuneet loputtomat kirjarivistöt, hyllyvät paperikasat ja kirjaimellisesti tuhannet sponssikynät ovat löytäneet viime viikkoina tiensä kaatopaikalle tai uusiin toimistokaappeihin. 70-luvun tulopoliittiset kokonaisratkaisut lähtivät lavalle viimeiselle matkalle (ei poliittinen kannanotto). Jos luonteen pinttymistä vielä löytyy hamsterille tyypillistä keräilyvimmaa – niinkuin löytyy – on totaalinen puhdistus kauhistus.   

Koko toimistotilojen kasvojenkohotuksen aiheuttama epämukavuus tosin jatkuu vielä jonkin aikaa, mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Purettaessa paljastuu vanhoja ajan kerrostumia. Historia tulee joskus kylään. Remontti otti jokin aika sitten askeleen hasardimpaan suuntaan, kun käytäville ilmestyi varoituksia asbestityöstä. Asbestos oli rakennusalalla 90-luvun alkuun asti parasta mitä vahvalla markalla sai ostettua. Oiva eriste, kuten Harjakainen hehkuttaa, mutta vaarallinen. Työsuojeluvaltuutetun bestis ei ole asbesti! Asiat olivat tässä tapauksessa kuitenkin järjestyksessä.               

Vanhojen talojen karisma kumpuaa historiasta; rakennusajan hengestä ja nähdystä elämästä. TELAn toimisto (Lastenkodinkuja 1) sijaitsee perinteikkäässä Västäräkin-korttelissa Kampissa. Paikalla tosiaan sijaitsi lastenkoti noin sata vuotta sitten. Nykyinen toimistorakennus on vuodelta 1966, jolloin työeläkejärjestelmä otti vasta ensi askeliaan ja asbestia käytettiin suunnilleen hammastahnan korvikkeena.

Mutta ei nimi talon mainetta pahenna, vaikka Wikipedia tietääkin kertoa västäräkistä: ”sen laulu on hiljaista rupattelevaa lavertelua”. Tämähän ei tunnetusti koske meitä... Eräitä ensimmäisiä vieraita remontoidussa toimistossamme olivat Kokoomusopiskelijat toissaperjantaina.

Tuhat kuntaa...eikun Tuhatkunta!

Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta rantautui kauniina perjantai-iltana TELAn päämajaan Kampin parakeille. Aurinko läikkyi kokoushuoneen ikkunasta sisään. Todistin terassikelien aikaansaamaa exodusta Helsingin kaduilla, kun myöhemmin illalla tallustin kotiin. Kokoomuksen nuoret toivot olivat meidän onneksi yhteiskunnallisten asioiden kimpussa. TELAmies onkin sitä mieltä, että ensin työ ja sitten ylityöt, vai miten se menikään?

Toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes kertoi aluksi työeläkejärjestelmän traumaattisesta syntyhistoriasta ja sen vaikutuksesta aina tähän päivään saakka. Traumatisoituminen onkin usein hengissä säilymisen kannalta tarpeellinen perusreaktio. Toisaalta tämä saattaa osaltaan selittää työeläkejärjestelmän alhaista kritiikinsietokykyä.    

Kun yleisössä oli tulevia eläkkeensaajia, niin omien aktiivisten työvuosien aikana maksettavien eläkevakuutusmaksujen taso kiinnosti erityisesti. Uraa onkin vielä edessä ennen saamapuolelle "joutumista". Keskimääräinen TyEL-maksu yksityisellä sektorilla on tänä päivänä 22,8 prosenttia ansioista. Kunnalla ja valtiolla jonkin verran enemmän. Kirkon työntekijöiden kohdalla maksu on jo nyt jopa kolmannes palkoista.

Optimistijolla, perusjantteri ja patamusta pessimisti

Kysymys kuului: millaiseksi maksutaso muodostuu tulevaisuudessa? Ensin pitää tutkailla omaa sielunmaisemaa. Olenko pessimisti, optimisti vai keskitien tallaaja? Vastaus tähän kysymykseen värittää lopullista vastausta siihen, mihin maksutaso voisi korkeimmillaan nousta. Vakuutusmaksuun vaikuttavat niin monet eri tekijät: syntyvyys, eliniän pidentyminen, työllisyys, efektiivisen eläkkeellesiirtymisiän kehittyminen, palkkasumman kasvuvauhti ja työeläkevarojen tuotto muutamia mainitakseni.

Tähän mennessä vain 90-luvun lamavuosia lukuun ottamatta maksu on ylittänyt menon. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä menot nousevat lähitulevaisuudessa pysyvästi korkeammiksi kuin maksut. Eläkerahastot paikkaavatvajetta.

Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin ennusteiden mukaan tilanne on ns. päällä vuonna 2030, jolloin huoltosuhde on heikoimmillaan. Optimistijolla kelluu tuolloin noin 23 prosentin pintajännityksessä. Perusjantteri uskaltaa toivoa noin 26 prosentin työeläkevakuutusmaksua ja patamusta pessimisti vajoaa pohjamutiin noin 29 prosentin maksutaakan kanssa.

Olennaista on, mitä nykyiset Kokoomusopiskelijatkin lakisääteisellä maksullaan saavat? Työeläkkeen tehtävänä on tarjota kohtuullinen ansioperusteinen toimeentulo eläkeaikana. Tällä hetkellä työeläkkeen korvaustaso eläkettä edeltäneeseen palkkatasoon on noin 60 prosenttia. Toisin kuin kuulee väitettävän – yleensä yksityisten vakuutuskauppiaiden toimesta – niin tästä ei ole luovuttu. Tosin nyt nuorten täytyy tehdä nykyistä pidempiä työuria saadakseen suhteessa nykyisen tasoisia eläkkeitä. Tämä vaatimus perustuu eliniän pidentymiseen.

Maksutaso on nyt sovittu vuoteen 2017 asti, joilloin se olisi näillä näkymin 24,4 prosenttia palkoista. Jos (ja kun) maksua nostetaan jaetaan kustannukset työntekijän ja työnantajan kesken fifty-fifty. Yleisesti puhutaan 26 prosentin kestävästä maksutasosta, joka turvaisi työeläkkeet nykyisille ja tuleville sukupolville. Tähän on vielä hieman matkaa.

Itärajalla vihertää

                                          Karjalasta kajahtaa teekupponen!


Aito karjalainen tunnelma tiivistyy, ei pullo kerrallaan, vaan kilometrien käydessä lyhyiksi matkalla Lappeenrantaan. Poikkeuksellinen auringonpaiste lämmitti uskollisen Auriksen mustan kuoren alla hengittävää voimanlähdettä. Kalsan Kallion talven koettelemusten jälkeen auto suorastaan kehräsi oktaaniauvoisissa tunnelmissa. Tiedä sitten olisiko Vihreiden puoluekokoukseen pitänyt mennä Valtion Rautahevosella.  

Yhtä kaikki, lupsakkuus tarttuu. Pääkaupunkimme kiireiseen elämäntapaan ja penseään etäisyyteen tottuneen TELAmiehen otsarypyt oikenivat viimeistään itärajan puolustuslinnoitus Salpalinjan kohdalla. Yhtäkkiä aikaa löytyy joviaaliin jutusteluun vastaantulijoiden kanssa. Aikaa pitäisi tuhlata useammin.  

Venäjä on meitä lähellä. Rajan ylityksen jälkeen moni naapuri suuntaa ensimmäisenä Lappeenrannan kaduille. Yli miljoona visiittiä vuodessa kertoo matkailuinnosta. Puoluekokouksen tervehdyspuheenvuoroissa Lappeenrannan apulaiskaupunginjohtaja Kari Korkiakoski muistutti vierailijoiden tuomista korvaamattomista rahavirroista. Turistiruplat on tarkoitus pysäyttää suunnilleen vanhan Salpalinjan kohdalle – aivan kuin ennenkin. 

Lappeenranta Vihreiden kokouspaikkana ei muuten ole lainkaan niin omituinen valinta kuin ensi kuulemalta voisi päätellä. Kaupunkihan vihertää aina vaakunaa myöden.

                            Haavisto lauteilla puoluekokouksen lähtölaukauksessa

Vihreiden puoluekokouksen satoa

Heti kokouspaikan kokolattiamatolle astuttuani vaikutuksen teki puoluekokousedustajien keski-ikä, joka on väestöpyramidiprofiililtaan terveen alapainoinen. Vihreät hurrasivat näkyvästi eutanasialle ja kaivosveroaloitteelle. Nämä eivät kuulu TELAmiehen repertuaariin, joten ei niistä enempää. 

Eläkkeet, allekirjoittaneen intressissä olevat työeläkkeet, eivät olleet suoranaisesti esillä puoluekokousaloitteissa, periaateohjelmassa tai kokousedustajien puheissa. Kokouksessa esiteltiin kuitenkin periaateohjelma, jossa mainitaan epäsuorasti: "väestön ikääntymiseen on vastattava tavalla, joka ei ole kohtuuton millekään ikäryhmälle".

TELAmies komppaa tätä ideaa. Näkisin asian myös "kestävän kehityksen" näkövinkkelistä: idealismia olisi se, että työeläkejärjestelmä siirtyisi sukupolvelta toiselle vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin he sen itse saivat. Pragmatismia taas on, että mikään sosiaaliturvajärjestelmä ei voi pysyä muuttumattomana ajassa. Kun työeläkkeitä sopeutetaan mm. väestön vanhenemiseen, on sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta silti pidettävä kiinni!

Periaate-epistolasta löytyy yksi lause, missä mainitaan konkreettisesti sana eläke: "Päätöksiä kaikkia koskevista asioista, kuten eläkkeistä tai sosiaaliturvasta, ei saa antaa vain etujärjestöjen päätettäviksi". Komppikitarani ei säestä tässä kohtaa – ainakaan työeläkkeiden osalta.

Rahoitusmarkkinavero (EU FTT) ja työeläkejärjestelmä

Aloituspuheenvuoroissaan EU-parlamentaarikko Satu Hassi ja puheenjohtaja Ville Niinistö puhuivat ns. transaktioveron puolesta, joka verottaisi rahoitusmarkkinoilla tapahtuvia osto- ja myyntitapahtumia. Euroopan parlamentissa äänestettiin viime viikolla kyseisestä rahoitusmarkkinaverosta. Jos aloite etenee suunnitellusti, niin vuoden 2014 alusta lukien EU:lla on oma vero: 0,1 prosenttia osakkeille ja joukkovelkakirjoille ja 0,01 % johdannaisille.

Komission ehdotukseen tehtiin muutamia merkittäviä muutoksia. Veroa on nyt tarkoitus ryhtyä perimään kaikista Euroopassa liikkeelle lasketuista rahoitusvälineistä. Tärkeää oli, että parlamentti jätti eurooppalaiset eläkerahastot pois tämän  transaktioveron soveltamisalasta. Poikkeuksen sääntöön muodostavat todennäköisesti myös suomalaiset työeläkevakuuttajat – toistaiseksi. Tosin EU:ssa eläkerahastoilla tarkoitetaan yleensä II-pilarin ammatillisia eläkkeitä. Suomalainen mallihan on EU:ssa poikkeus muutenkin ja harvalla I-pilarin eläkejärjestelmällä on muualla yhtä laajaa rahastointia. Olin huomaavani komission perusteluissa pientä haparointia pilarijaon suhteen...

Neuvosto tekee asiasta lopullisen päätöksen. Monta vääntöä on vielä edessä ennen sitä, sillä mm. Iso-Britannia ja Ruotsi vastustavat ehdotusta. Ongelmia syntyy, jos ja kun jotkut maat jäävät ulkopuolelle. Länsinaapurillamme on omakohtaista kokemusta (80-luvulla) vastaavan tyyppisestä verosta, jonka lopputulokset eivät olleet rohkaisevia. Tosin Ruotsissa vero oli osakkeiden kohdalla parhaimmillaan/pahimmillaan jopa kymmenkertainen EU:n malliin nähden. Britit taas pelkäävät rahoitusmarkkinoiden yleisesti viilentyvän ja toiminnan siirtyvän muualle.

Eläkerahastojen poikkeus on säilytettävä lopullisessakin muotoilussa. TELAssa on laskettu, että Suomessa lakisääteisen eläkevakuutuksen toimialalla veron kustannus olisi arviolta 450-530 miljoonaa euroa vuodessa, jos poikkeusta sääntöön ei tehtäisi. EU:n suunnittelema keinottelulla rahastaminen voisi siis pahimmillaan iskeä myös sosiaalivakuutusta hoitaviin eläkejärjestelmiin.

Erittäin mielenkiintoista on fundeerata, miten ja mihin oletettua tuottoa eli Unionin äyrejä lopulta käytettäisiinkään...

Kaikki tiet vievät Bottaan

Etummaisen Töölön katuja mittaillessa jalat tuntuvat usein viettävän Ostrabotnian suuntaan. Helsingin yliopiston pohjalaisten osakuntien "Botta" on historiansa aikana toiminut monenkirjavien tapahtumien näyttämönä aina viime vuosisadan alun karusta opiskelijaelämästä kansakunnan syntyvaiheisiin – vain raamatulliset tapahtumakulut puuttuvat. Myös moni ikuinen opiskelija voi tenttiä katutason ravitsemusliikkeiden mainioita tuontiolutmenuita.

Lieneekö kyse ollut polkuriippuvuudesta, kun löysin itseni viime viikon maanantaina tämän jugendtyyliin kumartavan talovanhuksen juhlasalissa järjestetystä Helsingin Työeläke 50 vuotta keskusteluillasta: Kuka korjaa potin? Historiaa tosin tehdään vasta heinäkuun ensimmäisenä päivänä, kun meille kaikille rakas ja "merkityksellinen toinen" työeläkejärjestelmä täyttää 50 vuotta.

 

                        TyEL tosi-tv:n ensimmäisen tuotantokauden finaali: S01E03

Miltä näyttävät ne seuraavat 50 vuotta?

Tähän kysymykseen haettiin vastauksia Tampereella 17.4., Turussa 7.5. ja Helsingissä 14.5.  Tapahtumat olivat Eläketurvakeskuksen, Suomen ylioppilaskuntien liiton ja Työeläkevakuuttajat TELAn yhteinen voimainponnistus, joka toi nuorten näkökulmaa työura- ja eläkekeskusteluun. Jokaisessa kaupungissa järjestettiin paneelikeskustelu, jonka aikana yleisöäkin haastettiin ottamaan kantaa. Paikan päällä kuvatuista videoklipeistä koostetaan vielä "pamfletti" työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluryhmälle.

Panelistit olivat pääasiassa nuoria ja vieläpä pääasiassa paikallisia nuoria. Monet jäpittivät aivan turhaan aiheen näennäistä vakavuutta – ei me lyödä Pentikäisen vakuutusopilla päähän! Ainakaan enää nykyään.

                                                 Kiertue saapus Turkkusse

Onko eturessu puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä?

Pajatso tuskin vielä tyhjeni tällä kiertueella, sillä paneeleissa pohdittiin: pitäisikö pienten ikäluokkien ja opiskelijoiden näkökulmaa saada neuvottelupöytiin lisää? Mietintämyssyyn voisi laittaa mahdollisen osallistumisen tason ja kuulemisen tavat. 

On kuitenkin luontevaa, että maksajat eli työmarkkinaosapuolet ovat lopulta päättävässä asemassa, historiallisista ja periaatteellisista, mutta myös täysin relevanteista käytännön syistä.

Puheet nykyisen päätöksentekotavan johtamisesta sukupolvisotaan ovat lattean kahvin rintamaveteraanien jupinoita. Meillä eläkejärjestelmää on hoivattu ja huollettu. Verrattuna esimerkiksi Välimeren maihin – tai vaikka Britanniaan – jossa kiireellinen huostaanottokaan ei enää auta. Maksujen ja etuuksista saadun hyödyn välisestä suhteesta on jatkossakin pidettävä huolta. 

Aina, kun työeläkkeisiin tehdään muutoksia, on niillä omat vaikutuksensa myös tuleviin eläkeläisiin. Muutama kuukausi sitten solmitussa työurasopimuksessa sovittiin työeläkkeiden rahoituskehikko lähivuosiksi. Työuria pidennettiin noin vuodella. Viimeistään vuonna 2017 astuu voimaan uusi ja uljas eläkeuudistus. Kaikki keinot eli suurpiirteisesti koko "paletti" on käytössä, kun tulevaisuuden eläkealan horisonttia maalataan.

Suomi harmaantuu ja eläkeläisten määrä kasvaa, jonka lisäksi elinikä pitenee. Nuoret tarvitsevat pidempiä työuria kuin heidän vanhempansa saadakseen nykyisen tasoisia työeläkkeitä. Jos työurat eivät pitene, niin elinaikakerroin höylää osan eläkkeestä pois. 

Työelämään siirtyminen viivästyy tällä hetkellä. Meillä on pulaa työstä. Turussa TYY:n puheenjohtaja Jukka Koivisto heitti proosallisesti, että "päätalomaiset" työurat kehdosta hautaan, ehkä jopa saman työnantajan palveluksessa, eivät ole enää tätä päivää. Itse kuvailisin monien vastavalmistuneiden tilannetta jopa "kafkamaiseksi".

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään pidemmistä ja toivottavasti myös laadullisesti paremmista työurista: työeläkemaksu pitää nostaa pitkän aikavälin rahoituksen turvaavalle kestävälle tasolle. Suomen onneksi matkaa sinne ei ole lähimainkaan yhtä paljon kuin eurooppalaisen velkakriisin perintöprinsseillä. Mitä päättäväisemmin tähän pureudutaan, sitä paremmalta tulevien eläkeläisten asema näyttää.  

                         Mikko Kautto ETK:sta lurauttaa Tukilisäjenkan Tampereella

Sopimisen polulla Kuopiossa

                                                 Kuopion torin kevät-look

Matkavietti herää keväällä. Ilmeisesti lisääntyvä auringon valo vääntää sisäisen kellon lopullisesti kesäaikaan, ja moottoritie tuntuu taas lämpimältä. Ylimääräiselle energialle löytyi käyttöä TELAn ja palkansaajakeskusjärjestöjen yhteisellä työurasopimus-seminaarikiertueella. Lopputulos ei jäänyt kauas endorfiinihumalasta eli TELAmiehen pilvestä: kiertolaisen elämää ja työeläkkeen todistusta. Sopivassa suhteessa tietenkin, sillä travelleri-identiteetti on haudattu syvälle tiedostamattomaan ja sisäinen nomadi on sisäsiistiytynyt.

Viime viikon torstaina kiertue pysähtyi Pohjois-Savon helmeen: Kuopioon. Yllätys oli suuri, kun jo muutaman vuoden kaupunkia riepotellut toriremontti ei ollut näyttänyt edenneen sitten viime visiitin. Kuninkaiden laakson arkeologisiin kaivauksiin verrannollinen kuoppa keskellä kauppalaa on vaikuttava – monessakin mielessä. Onneksi perinteikäs kauppahalli säästettiin parkkipaikkojen louhintahuumassa. Tosin amputoituna: kalahallina tunnettu osa purettiin edistyksen alta.

Sammon muikut olivat hyviä.

Jännitin ennen illan tilaisuutta, ilmestyvätkö jääurheiluun hurahtaneet kansalaisemme paikan päälle. Tupa oli kuitenkin täysi samaan aikaan, kun Suomi pisti lättyä Ranskan pussiin. Hikoilimme porukalla Puijonsarven luentosalissa – emme työurasopimuksen sisällön – vaan ilmastoinnin puutteen vuoksi.

Työurasopimus ja työeläkkeet

Työmarkkinaosapuolet sopivat 22.3. keinoista, joilla pidennetään suomaisten työuria ja höylätään julkisen talouden kestävyysvajetta pienemmäksi. Sopimisen kulttuurin epäilijöitäkin löytyi. Eräskin kohta tabloidikokoon taittuva pääkaupunkialueen äänitorvi julisti jo neuvotteluiden epäonnistuneen, mutta seuraavana päivänä ääni oli toinen. Sopimisen polulla pysyttiin.

Jos huomioidaan koko sopimuksen sisältö, ovat laskennalliset vaikutukset noin 1 vuosi lisää pituutta työuriin ja 2 miljardia euroa kestävyysvajeen pienentämisen osalta. Työeläkkeissä sopimus turvaa rahoituksen vuoteen 2016 loppuun asti. Viimeistään vuonna 2017 uuden "uuden suuren" eläkeuudistuksen on tarkoitus astua voimaan. Varhennettu vanhuuseläke eläkemuotona loppuu vuonna 2014 ja osa-aikaeläkkeen alaikäraja nousee 61 vuoteen vuonna 2015. 

Työurien pidentämisen kansallinen projekti voi tuntua monen mielestä etäiseltä tavoitteelta. Pidemmät työurat vaikuttavat kuitenkin myös paikallisesti esim. kuntatalouteen. Kun palkansaaja siirtyy eläkkeensaajaksi, kunnan verotulot tippuvat. Hyvin pienistä eläkkeistä ei itseasiassa makseta lainkaan kunnallisveroa. Monissa maakunnissa tilanne vain on se, että eläkeläisten määrä kasvaa seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana huimasti. Pohjois-Savossa rollaattorit hallitsevat tuolloin liikennevirtoja. Jo nyt alueella on kaikista yli 16-vuotiaista omalla eläkkeellä noin 35 prosenttia. Joissain kunnissa jopa puolet. 

Saattaa olla, että  joidenkin mielestä oman työuran suhteuttaminen kansallisiin tavoiteisiin on ylipäänsä mahdoton ajatus. Erityisesti jos oma vapauden kaipuu on keskiössä: vapaus käsitteenä nähdään vapautena "jostain" ei vapautena "johonkin".

Työn sankarit tulppana nuorten työuralla ja muita urbaaneja legendoja

Työuran loppupäässä olevien tilanne työpaikoilla puhutti kiertueella. Kuopiossa kysyttiin muun muassa, onko yli 55-vuotiaiden työllisyysasteen parantumisella yhteys nuorten työllisyysasteen heikkenemiseen viime vuosina. Akavan lakimiehen Jarmo Pätärin mukaan mitkään tutkimukset eivät kerro tällaisesta yhteydestä: seniorien työpaikat eivät ole nuorilta pois.

Ovatko vanhemmat työntekijät tulppa nuorten toivojen pääsylle työelämään? Itse en luota "tulppateorian" todisteisiin enkä myöskään usko tulpan poistamisella olevan kysyjän toivomaa lopputulosta. Ensinnäkin kyse on ihmisten keinotekoisesta jaottelusta vuohiin ja lampaisiin. Jos samoja lukuja katsottaisiin sukupuolen mukaan, nähdään että myös naisten työllisyysaste on samana ajanjaksona kehittynyt miehiä paremmin. Miksei kukaan sitten kysy, ovatko naiset vieneet miesten työpaikat? Naisten kohdalla kyse on rakennemuutoksesta. Työpaikat ovat lisääntyneet naisvaltaisilla aloilla ja vähentyneet miesvaltaisilla aloilla. 

Markkinoilla työpaikkoja syntyy ja loppuu eikä kyseessä ole "yksi yhteen" tyyppinen nollasummapeli. Eläkeputkeen siirretyn tilalle ei välttämättä palkata automaattisesti uutta työntekijää. Esimerkiksi valtion tuottavuusohjelmassa kaikkien lähtijöiden tilalle ei todellakaan palkata nuoria eikä uusia. Kyse on myös tilastoinnin ongelmista, sillä piilotyöttömyys ei näy työllisyysasteessa. Mittarissa ei huomioida mm. työkyvyttömyyseläkettä, jolle siirrytään keskimäärin 52-vuotiaana. Toisaalta nuoret  maksaisivat kassaputken tehokäytön ja varhaisen eläköitymisen korkeampien eläkemaksujen muodossa.

Vastavalmistuvien tilanne on kuitenkin tukala monilla aloilla ja monissa maakunnissa. Työuran alkua ei tahdo löytyä. 

EU:n eläkkeiden valkopesu

                                  TELAmies ja kadonneen valiokunnan metsästys

"Se tuntuu ilmassa, se tuntuu ruumiissa, 

se on tää paniikin tunne, paniikin tunne, ja se tulee joka kevät".

                                                             K. Röyhkä

Siltä tuntui, kun katselin viime viikon keskiviikkona eduskuntatalon portailta Töölönlahden monumentaalikeskustan suuntaan. Rakeet tästä vielä puuttuivat – säästetään ne keväämmälle. Viime kesä tuntuu täällä Euroopan Unionin arktisilla rajaseuduilla unohtuneelta muistolta. Paniikkihan siinä iskee, kun uutiskuvien mukaan Keski-Eurooppalaisten suurkaupunkien kaduilla – ja jopa Tukholmassa – promeneerataan jo huolettomasti keveissä ja pastellin värisissä pikkutakeissa. Meillä jäät lähtivät juuri.

Ok, ilmassa oli myös hieman korkeajännitystä, koska olin kuultavana sosiaali- ja terveysvaliokunnassa liittyen EU:n komission julkaisemaan valkoiseen kirjaan eläkkeistä. Uudet työtehtävät saavat pikkuhiljaa muotoa ja hahmoa. Eka kerta on aina eka kerta. TELAmies ei spennaa eikä puntti tavallisesti tutise, mutta kansanedustuslaitoksessa on tiettyä arvovaltaista hohtoa. 

Ensin piti suunnistaa oikeaan paikkaan tässä J. S. Sirénin piirtämässä parlamentarismin monoliitissa. Valiokunnat löytyivät neljännestä kerroksesta. Eduskunnan korkeat huoneet ja laveat käytävät voivat myös aiheuttaa heikompi hermoisille agorafobiaa.  Päivittäin niillä liipottavien kansanedustajien hommaan ei taida torikammoisista olla – monessakin mielessä.

Valkoinen kirja eläkkeistä – minne menet eurooppalainen eläkepolitiikka? 

Komissio julkaisee vihreän kirjan, kun se haluaa nostaa keskusteluun jonkun  tietyn ongelman, ja nähdäkseen ovatko muutkin samaa mieltä ongelman olemassaolosta. Halutaan tietää, mitä sille pitäisi tehdä asianosaisten tai ylipäänsä kenen tahansa asiasta kiinnostuneiden mielestä. Komission valkoisessa kirjassa konsultaation pohjalta luodaan toimenpideohjelma ongelman ratkaisemiseksi.

Noin kolme kuukautta sitten käynnistyi eurooppalaisen eläkepyykin valkopesu: komissio julkaisi 16.2 valkoisen kirjan eläkkeistä, joka tähtää riittäviin, turvattuihin ja kestäviin eläkejärjestelmiin Euroopassa. Maistiaisia saatiin jo viime vuoden lopulla "vuodetusta" ei-virallisesta versiosta. Viesti pysyi lopullisessa julkaisussa täysin samana: miten eläkkeet turvataan, kun väestö kaikissa jäsenvaltioissa vanhenee ja valtiot kärvistelevät talouskriisissä? TELA esitti oman näkemyksensä asiasta sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. 

Kun valkoiseen kirjaan tutustuu, niin huomaa, että pyykinpesu on suoritettu aika "kovassa vedessä" ja käytetty huuhteluaine on jättänyt myös ikävän näköisiä rantuja lopputulokseen. Sitä kuuluisaa kirkkaan puhdasta lopputulosta ei syntynyt. Liekö kyse ollut myös väärästä pyykinpesuaineesta? Marttaliittokin korostaa oikean pyykinpesuaineen tärkeää valintaa.

Valkoisessa kirjassa on kaksi pääteemaa: työn ja pidentyvän elinajan yhteensovittaminen sekä lisäeläkkeiden edistäminen. Suomelle on jo aiemmin suositeltu eliniän ja eläkeiän linkittämistä toisiinsa: jos elinikä pitenee, niin eläkeiän tulee nousta samalla. Työeläkkeen tason osalta tämä yhteys on jo nyt olemassa (elinaikakerroin), mutta eläkeiän kohdalla ei. Ongelma onkin siinä, että liian harvat jaksavat työssä eläkeikään asti. Suomessa työuria on tarkoitus pidentää alusta, keskeltä ja lopusta. Tämän tyyppistä painotusta paperissa ei ole. 

Komissio haluaa myös siirtää vastuuta eläkeajan toimeentulosta kansalaisille itselleen. Logiikka on sen tyyppinen, että esimerkiksi heikosti työmarkkinoille integroituneiden kansalaisten eläkeajan toimeentulo pitää turvata yksityisellä säästämisellä. Aika monet valkoista kirjaa kommentoineet tahot ovat tuoneet esiin tämän tyyppisen ajattelun heikkoudet: velkakriisin runtelemassa Euroopassa ihmisten mahdollisuudet säästää itse omaa eläkettään ovat vähentyneet – entisestään.

Lisäeläkkeiden edistämiseen sisältyy myös uudistuksia, jotka koskisivat II pilarin ammatillisia lisäeläkkeitä eli ammattiala- tai työnantajakohtaisia eläkejärjestelyitä. Suomessa ei juurikaan ole näitä eläkejärjestelyjä. Nykyinen lisäeläkerahastodirektiivi (IORP) ei koske suomalaista lakisääteistä I pilarin työeläkejärjestelmää – Suomen tarkoituksena on myös pitää asia näin jatkossakin! Toisaalta esim. uudet vakavaraisuussäännökset koskisivat meillä mm. ryhmäeläkevakuutuksia hoitavia eläkesäätiöitä ja -kassoja, joiden koko toiminta on uhattuna, jos byrokraattisesti raskaat uudet säännökset realisoituvat. Eläke-ekosysteemin monimuotoisuus kärsisi tuolloin.

Mitä hyvää valkoisessa paperissa sitten on? Etsivä löytää... Eläkejärjestelmiä ei ole kaikissa maissa hoidettu yhtä hyvin kuin Suomessa. Väestön vanhenemiseen ei ole monissa isoissa jäsenvaltioissa varauduttu kovinkaan hyvin. Myös tapa vakuuttaa ihmiset vanhuutta ja työkyvyn menetystä varten vaihtelee maittain. Hienoa on, että eläkkeitä tarkastellaan myös niiden tuoman toimeentulon kannalta – pelkän rahoituksen sijaan. Toisaalta eläkkeet kuuluvat sosiaaliturvan kovaan ytimeen ja siten jäsenvaltioiden oman toimivallan piiriin. EU:n yhteinen eläkepolitiikka on hapatusta. 

Komissio on tarkastellut erilaisia strategioita, joilla valkoisen kirjan tavoitteisiin päästäisiin. Eläkepolitiikan täydelliseen harmonisointiin ei uskota. Tai paremminkin: uskoa löytyy, mutta niin löytyy vielä realismiakin. Luulen, että yritystä ei kuitenkaan jatkossa puutu. Lisäksi EU:n tiukentuva talouskoordinaatio asettaa omalta osaltaan raamit koko julkisen talouden liikkumavaralle.

Kaikki maailman visionäärit - liittykää yhteen!

Vappu, suomalaisen työn juhla, ylioppilaiden tajunnan laajennus, työläisten marssiharjoitus, kevään alkusoitto ja pakanallinen hedelmällisyyden fiesta. Tämä maanantaipäivä toimii peilinä meille kaikille; juhlistuksen pohjavire ja etukeno riippuu siitä kuka peiliin katsoo. Jokainen löytää jotain omaa suomalaisesta vapusta. TELAmies syleilee koko Valpurin nimipäivän ideaa holistisesti (ei pidä sotkea väkijuomiin). 

Vappu on osiensa summa. On aika vaikeaa poimia rusinoita simasta ja asettaa yksi tapa juhlia muita korkeammalle. Toisaalta työ ei kuitenkaan ole turhaan etuliitteenä sanassa: työeläke. Työeläkejärjestelmän väriä tunnustaessa askel on vapaa ja silmä kirkas. Uskovaisten tippaleivät ovat yhteisiä.

Viime perjantaina järjestettiin Visionääri - Duuni 20X0 -kilpailun loppukaronkka Tiedekeskus Heurekassa. Ajatuksena oli saada koululaiset (yläkoulut ja lukiot) miettimään tulevaisuuden työtä, mutta myös sitä miten seuraavat 50 vuotta muokkaavat eläkedesignia. Työeläkkeen kivijalka on pysynyt 50 vuotta samana, mutta pienempiä remontteja on kyllä tehty ahkerasti. TELA ja Eläketurvakeskus edustivat yhdessä alaa Visionääri-kilpailun ideoinnissa sekä loppuraadissa.

Nälkäpelejä, superintelligenssiä ja vapaakirkkolaista työetiikkaa

Myönnetään, aihe oli vaikea. Kilpailuvastauksia ei saatu aivan yhtä suuria määriä kuin edellisinä vuosina, mutta raadin palkitsemat työt olivat erittäin kovatasoisia ja oppilaat lahjakkaita. Lisäksi voittajille ja kunniamaininnan saaneille järjestettiin workshop-tyyppinen aamupäivä Heurekassa. Pyöritin "entä sitten" -pöytää, jossa pohdittiin vapaa-ajan ja työn suhdettä sekä työuran jälkeistä etappia: eläkeaikaa. "So what" -henkeä ei ollut ilmassa!

Olin syvästi vaikuttunut siitä, kuinka fiksuja ja kypsiä kansakuntamme toivoja liipotti Heurekassa pöydästä toiseen meidän aikuisten hämmästykseksi. Lieneekö Flynn-efekti vaikuttanut siihen, että pojasta on polvi parantunut. Omien muistikuvien mukaan yläasteella eivät mielenkiinnon kohteet – ainakaan TELAmiehellä – liittyneet kirurgin opintojen yksityiskohtiin, Heideggerin filosofiaan tai oman taidenäyttelyn järjestelyihin.

Kilpailuvastauksista näkyi, että nuoret miettivät työelämää synkkien tulevaisuudenkuvien aikana. Tämän tyyppisistä kilpailuista löytyy yleensä sisäänrakennettuna ajatus nuorten visioiden toiveikkuudesta. Todellisuus on toisenlainen. Toisaalta töissä näkyi vahva työn merkityksen korostuminen talouden myllerryksessä. Luterilainen työetiikka ei ole tämän perusteella katoavaa kansanperinnettä. Työn arvostusta löytyi jopa siinä määrin, että Matti Apunenkin voi taputtaa käsiä yhteen ja lyödä vielä jalalla tahtia.

Sitoutuminen työhön ei tulevaisuudessa liity välttämättä yhteen vakinaiseen työnantajaan. Jotkut vannoivat urakkatyön ja projektitalouden nimeen. Vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön pidettiin tärkeinä. Tehdyllä työllä pitää olla myös jokin muu merkitys kuin palkan ansaitseminen. Tämähän kuulostaa jo vapaakirkkolaiselta työetiikalta. 

Oppilailla oli vielä aika tavalla matkaa eläkeikään ja aihealue monille vieras. Nuorilla on aina intressinsä myös työeläkkeissä, joka nousee mm. niiden rahoitustavasta. Perjantain pöytäkeskusteluissa kaivattiin eläkkeisiinkin yksilöllisyyttä ja joustavuutta. Nämä toiveet toteutuvat jo nyt aika hyvin: eläkeikä on joustava (63–68) ja eläkeajan toimeentulo riippuu itse tehdystä työstä. Saa nähdä, mitä toiveita Visionääri-kilpailun nuorilla on, kun he siirtyvät aikanaan työelämään?

TELAmies toivoo kaikille lämpimiä kelejä, kylmiä skumppalaseja ja erittäin hienoa vappua!

"Tää ei oo poppi - hoppi"

Viikko käynnistyi maanantaimoodissa askeltaessa Kampin parakeilta Kruununhaan hoodeille. Prestiisistä kantakaupungin miljööstä löytyy niin tieteen ja taiteen kuin byrokratiankin kehtoja. Painotus oli tieteessä, kun kiiruhdin Kirkkokadun  Tieteiden talossa järjestettyyn ja Suomen ylioppilaskuntien liiton hostaamaan Elän vain kerran - seminaariin.

Päivän agendana oli, miten työurat pidentyvät kestävällä tavalla, ja miten kaikki nuoret saavat työuransa alkuun. Jokaisen asiantuntijan puheenvuorolle oli annettu otsikko jotain suomalaista musiikkikipaletta mukaellen.

Kadotettu ikäluokka - Lost Prophets

Tilastokeskuksen Pekka Myrskylä aloitti tapahtuman heijastamalla hyvinvointivaltion tietokannoista louhitut madonluvut korkean seminaarisalin seinälle. Kaunis on nuoruutein -otsikolla hän esitti lukuina sen, että liian monille tämä "valmistautumisen" aika on ainakin yhteiskunnan vinkkelistä kaikkea muuta kuin esteettinen. 

Suomessa on nyt yli 50 000 syrjään ajautunutta, lyötyä tai jopa hakeutunutta alle 30-vuotiasta – näkökulmasta riippuen. Ei perusasteen jälkeistä koulutusta, ei opiskelupaikkaa, ei työtä, ei pieniä lapsia. Mittakaavaltaan kyse on suunnilleen yhdestä tällä hetkellä syntyvästä kokonaisesta ikäluokasta. Myrskylän todistuksen mukaan perusasteen jälkeinen koulutus nostaa nuoria pois syrjäytymisen kierteestä. Tähän savottaan on räätälöity vuoden 2013 alusta starttaava nuorten yhteiskuntatakuu.

Tilastojen puhdistavassa ja kirkkaassa valossa kontrastit osuvat kuitenkin silmään: työttömyys ja syrjäytyminen periytyy. Maassa, jossa kaikilla on periaatteessa mahdollisuus kouluttautua, vanhempien tausta vaikuttaa käytännössä valintoihin. Se ohjaa sekä hyvässä että pahassa: molemmat kumuloituvat. Kyse ei ole vain "kadotetusta ikäluokasta"; Satu Merenluodon tutkimukset Turun yliopistossa osoittivat, että opiskelijan tausta vaikuttaa myös korkeakouluopinnoissa pärjäämiseen.

Karri Miettinen kalpeanaamojen ympäröimänä Allianssi-risteilyllä

Ravistettava ennen käyttöä

 

Kaikkien saaminen mukaan siihen kuuluisaan samaan veneeseen edellyttää joskus erityistoimia erityisryhmille. Me emme tiedä tarkalleen, mitä taitoja veneessä tarvitaan tulevaisuudessa. Varmaa ainakin on, että koulutus auttaa näiden taitojen hankinnassa.

Tähän teemaan keskittyi Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin joka toinen vuosi järjestettävä risteily viikon keskivaiheilla. Itämeren aalloilla keinui noin 1 300 nuorisotyön ammattilaista. Ja kyllä – muutama nuorikin!

Lapsena ja/tai nuorena huostaanotetuilla sekä vieraskielisillä maahanmuuttajanuorilla lähtökohdat opiskeluun ovat huonommat kuin ns. normaaliutta nauttivilla, joiden tarvitsee pitää huolta vain treenikassin roudaamisesta futismutsin kauppakassin takapaksiin. Käsittääkseni kaikki saavat Suomessa peruskoulutodistuksen, mutta hyppy toiseelle asteelle jää nyt liian monilla vajaaksi.

Karri Miettinen, joka myös Paleface-nimisenä rap-artistina tunnetaan, oli Allianssi-risteilyllä jättänyt pipon pois päästä ja sovitteli nyt nuorisotyöntekijän natsoja – melkoisella menestyksellä! Epäkiitollisena toisen päivän aamuna hänen esitystään Vihapuheesta rakkauteen oli saapunut kuulemaan täysi tupa risteilyvieraita.

Harvialan koulukodissa Janakkalassa käynnistettiin pari vuotta sitten projekti, jossa lastensuojelussa olevia nuoria aktivoitiin pois passiivisesta kohteena olemisesta kohti aktiivista tee-se-itse-ajattelua. Miettisen mukaan räpäytys taidemuotona edustaa erittäin matalan kynnyksen toimintaa, jolla voidaan auttaa ja omavaltaistaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria: "räpissä ei voi mokata". Puhelaulanta nauttii myös kovan luokan katu-uskottavuudesta. Viranomaistoiminnan tylsyys ja alentuvuus puuttuu.

 

Projekti oli selvästi innostanut siihen osallistuneita nuoria, jotka ennen projektia eivät olleet kiinnostuneet juuri mistään, luomaan ja tuottamaan omaa taidetta. Opettelemaan levytystekniikkaa, riimien kirjoittamista ja tiedon hakua, että on jotain mistä kirjoittaa. Kysyin Miettiseltä, miten tämä oli vaikuttanut heidän tulevaisuuteensa esimerkiksi koulutuksen suhteen? Hän kertoi, että muutamat olivat saaneet projektista kimmokkeen ainakin työn tekoon. Yksi toimi vartijana ja toinen teki duunia, jotta pääsisi levyttämään omia biisejä.

 

SYL:n maanantaisen seminaarin otsikko oli: Elän vain kerran. TELAmies sanoo: toinen kertakin voidaan järjestää! Ainakin, jos ajatellaan elämää vähemmän eksistentiaalisesti olemassaolon kannalta ja enemmän sosiologisesti uusina elinaikaisina alkuina ja loppuina.  Näin pienellä kansakunnalla ei ole varaa kadottaa yhden ikäluokan kokoista joukkoa nuoria. Ensi vuoden alusta käynnistyvän nuorten yhteiskuntatakuun haasteena on löytää syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, taata resurssit toimintaan ja saada nuoret pysyvästi mukaan samaan veneeseen. Uusia elämänpolkuja pitää löytää myös läpi elämän. 

TELAmies on kuollut, eläköön TELAmies

Kansantaiteilija ja valtakunnan sheriffi Andy McCoyn sanoin: kun on hyvä hevonen alla, niin maisema nopeasti vaihtuu. Moni tämän blogistin toilailuja seurannut on saattanut ihmetellä matkapäiväkirjan merkintöjen hiipumista alkuvuoden aikana. Horisonttina onkin ollut se, mitä toimistopöydän ylitse pystyy näkemään.

TELAmies luo nyt nahkaansa uudelleen. Maisema ei enää rullaa entiseen tahtiin, mutta uusi vaihde on lyöty silmään. Viime vuoden lopulla käynnistynyt organisaatiomuutos johti TELAn toimintojen päivitykseen. Putiikin kantava idea ei mennyt uusiksi: olemme edelleen alan edunvalvontajärjestö, jonka perustehtävä on työeläkejärjestelmän vahvistaminen ja sen toimintaympäristöön vaikuttaminen. Teemme nyt vain hieman erilaisia juttuja tämän saavuttaaksemme.

TELAmies kaapista ulos!

Työeläkealan hengen virtuaaliselle manifestaatiolle TELAmies-blogille tämä tarkoittaa niin ikään muutoksia. Uudelleensyntynyt tiedottaja on nyt erityisasiantuntija. Eläkeuskovaisten tittelit ovat yhteisiä, ja ei titteli miestä pahenna – jos ei kyllä parannakaan. 

Pelkkää matkapäiväkirjaa en enää pidä, käsittelen laajemmin ajankohtaisia eläkeaiheita kansainvälisellä näkökulmalla, sukupolvikysymyksiä unohtamatta. Uudet työtehtävät värittävät blogin sisältöä. Toisaalta kun katson kevään kalenteria, huomaan, että matkakertomuksiakin on luvassa... 

TELAmies tulee myös ulos kaapista! Tämä lause kuulostaa ehkä vähemmän pahaenteiseltä julistukselta, kun tarkennan, että teen blogia tästä edes omalla nimelläni. 

Matkatyön vähentymisellä on yllättävän kauaskantoisia seurauksia. Koko ruokaympyrä menee uusiksi. Hyvästi huoltoasemien nuhjuiset wieninleikkeet, tervetuloa Helsingin keskustan notkuvat noutopöydät ja sushi-buffetit.

"Voi kuinka pieninä palasina olikaan mun leipäni maailmalla"

Hiukan vakavammalla äänenpainolla: neljän vuoden reissutyön jäljet alkavat näkyä vasta nyt pienen tuumaustauon aikana. Noin 450 puhetilaisuuden, kymmenien tuhansien ajettujen kilometrien ja kotoa poissa oltujen viikonloppujen jälkeen olo on aika tyhjä. Jatkuva lähteminen ja tuleminen kadottaa perspektiivin ns. arkielämään. Päivääkään – enkä vitostiellä ajettua yötä – en vaihtaisi pois. Matkustus myös koukuttaa pidemmän päälle. 

Työn tekivät arvokkaaksi ne ihmiset ja sidosryhmät, joiden luo ilmestyin saarnaamaan. Ne, joiden tarinoita ja kysymyksiä tässäkin blogissa on käsitelty. Kiitos teille kaikille kärsivällisyydestä, tarkkaavaisuudesta ja läsnäolosta! Aion pitää jatkossakin Ihmisen keskiössä.

Entä uskollinen Auris? Rautahevonen pääsee osa-aikaeläkkeelle kalliolaiseen parkkiluolaan. Kronologista ikää on vähän, mutta ei ne vuodet vaan mailit. Minkä Auris silti omalle luonnolleen voi: "kuin mustan maalikuoren alla sydän pakahtunut ois". 

Ok, nostalgia on pieninä annoksina terveellistä, mutta TELAmies katsoo aina eteenpäin...