Visionäärejä, työetiikkaa ja eläkekatekismuksen alkeita

                                         Millainen työelämä heitä odottaa?
                             Maksetaanko palkat eurojen sijaan renminbeissä?

TELAmies rämpii vielä ala- ja yläasteiden käsitteissä samalla tavalla kuin vanhempansa kansakoulun kanssa. Ala- ja yläkoulut eivät oikein sovi kielenpäälle, kun niitä pitäisi käyttää. Tänä syksynä ne ovat tulleet tutuiksi muutamissa projekteissa, joissa muistijälkeä työeläkejärjestelmästä on iskostettu Suomen nuoriin toivoihin. 

Pelkoja eläkejärjestelmän romahtamisesta esiintyy aina silloin tällöin. Ylipäänsä erilaiset lopunajan kuvaukset ja selviytymiskamppailut ovat nyt erityisen suosittuja kirjallisuudessa ja elokuvissa. Rommauksen, trollauksen ja kaupustelun vastapainoksi on joskus hyvä tarjota ajassa hengittävää, puolueetonta ja realistista perustietoa työeläkkeistä. Pienetkin ikäluokat voivat luottaa siihen, että maksajan osan sijaan he ovat vielä joskus saajana. Usko on luja luottamus!

Blogia seuranneet ovat varmasti huomanneet, että kilometrejä ropisee uskollisen Auriksen matkamittariin vuosittain kiitettävä määrä. Moottoritie on kuuma vuodenajasta riippumatta. Aivan joka paikkaan ei TELAmieskään pysty repeämään. Esimerkiksi kaikkia opinahjoja on mahdoton rundata – edes eläketiedottajan työtahdilla. Sen ideologinen pohjavire tulee protestanttisen työetiikan sijasta enemmänkin herätysliikkeen puolelta.

Siinä näkijä, missä kokija 

Visionääri 20X0 - Duuni 20X0 -kilpailussa yläkoululaisilta ja lukiolaisilta kysytään minkälaista on tulevaisuuden työelämä? Koululaitoksen rattaissa pyörivät saavat myös esittää oman näkemyksensä siitä, millainen eläkejärjestelmä on tulevaisuudessa tai millainen sen pitäisi olla? Kilpailu on jo käynnissä ja sen satoa korjataan vuoden 2012 alkupuolella.

Eräs nuorille heitetty mielenkiintoinen kysymys on: teetkö työtä elääksesi vai elätkö työtä tehdäksesi? Tätä on hyvä aina silloin tällöin miettiä, itse kunkin, vaikka vastaus on triviaali: työlle tietenkin! Jos hymiöt kuuluisivat TELAmiehen repertuaariin, lisäisin tähän sellaisen.

Itse näen asian myös niin, että tulevaisuudessa jo nyt moniosaisiin ja englanninkielisiin ammattinimikkeisiin tulee vielä lisää pituutta. Huonosti suomenkielen jatkumoon solahtavaan konsulttijargoniin tulee lainasanoja jatkossa myös muista kielistä. Ei muuta kuin opiskelemaan kiinalaista hanzi-kirjoitusjärjestelmää!

Kilpailun järjestävät Matemaattisten Aineiden opettajien Liitto MAOL, IBM, Heureka, Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL, Tiede-lehti, Opetushallitus, Työeläkevakuuttajat TELA sekä Eläketurvakeskus.

Jottei TELAmies palaisi loppuun... 

Loppuunpalamisen valitettavan kohtalon estääkseen Eläketurvakeskus ja Työeläkevakuuttajat TELA ovat tänä syksynä kasanneet myös tietopaketin 9-luokkalaisille työeläkejärjestelmästä ja sen roolista suomalaisessa yhteiskunnassa. Opettajien käyttöön tarkoitettu materiaali sisältää myös animaation, eläkepelin sekä laskurin. 

Kantavana ajatuksena on, että infopaketin pystyy käymään lävitse yhden oppitunnin aikana. TELAmies kannustaa myös pidempään eläke-epistolaan kuorolauluineen päivineen. Aineiston voi ladata käytännössä aivan kuka tahansa Työeläke.fi -sivustolta. 

                                          Esimerkki PowerPoint-sulkeisista

TELAmiehen tipsi #7:Sammon muikut

                                            Ovi on avoinna matkamiehelle

Aika harvan ravitsemusliikkeen julkisivun markiisia koristaa teksti: muikkuravintola. Koruttomuudessaan tämä kertoo lähes kaiken yhdestä Kuopion kulinaristisesta ylpeydestä. Muikkuravintola Sampo otti paikkansa kuuluisien kuppiloiden joukosta ns. kansallisen kuivan kauden jälkeen kolmekymmenluvun alussa. 

Kieltolain kaaduttua ravintolamääräyksissä määriteltiin kuitenkin edelleen jopa tietyt minimimitat ulko-oven koolle. Kuten Pohjanmaalla sanottaisiin: "nottei tarvi lähtiä ovenkarmit kaulassa". En tosin mene aivan takuuseen tuosta kirjoitusasusta. Sammolla oli alussa käynnistysvaikeuksia, sillä paikan kadunpuoleinen ovi oli jäänyt määräysten vastaisesti liian pieneksi. Vuonna 1931 silloinen sisäministeri Kekkonen suuressa viisaudessa myösi ravintolalle poikkeusluvan tavallista kapeampaan oveen, joten muikkumesta sai avata ovensa.

Listaa taas ei ole muutettu sitten 1970-luvun. Itsestään selvää tietysti on, että valikoima perustuu kalaisiin herkkuihin. Pihviä saa kuulemma vain lääkärintodistuksella. Itse todistin muikkuröykkiötä haarukoidessani kuitenkin myös erään hampparin saarikoskimaisen tilauksen, jossa pääosaa näytteli yksi toiselta puolelta paistettu kananmuna. Mutta kuten sanottu, muikut muodostavat ruokalistan selkäruodon.

"Dallaan sinne minne klabbit kuljettaa"

                        Legendaarinen Kirjan talo Siltavuorenrannassa Krunikassa

Taitaa olla parasta, että lopetan Stadin slangin lainailun blogitekstin otsakkeeseen. Tämä Tuomari Nurmion "Tonnin stiflat" rappioromantiikka kuitenkin viehättää. Helsinkiläistyneenä turkulaisena – jonkun mielestä käsitteellinen mahdottomuus – on mukavaa taittaa työmatka aina välillä sporalla. Jokin kohtalon oikku on viime aikoina pitänyt TELAmiehen tien päällä ja kaukaiset Lapin kairat lähimuistissa. 

Näkövinkkelistä riippuen pitkän sillan "tuolla puolen" levittäytyy Helsingin kantakaupungin Kruununhaka, jonka kujilla kuninkaallinen ja keisarillinen historia näkyy yhä. Hillittyä viehätysvoimaa hengittäneenä voin sanoa, että Krunaan on aina mukava palata.

Paikallisten äänitorvi Krunikka-lehti kertoo Liisankadun Kolmen Liisaa -ravintolan sammuttaneen hellansa lopullisesti. Saman kadun alkupäässä sijaitsevassa Kolmessa Kruunussa ovet ovat vielä auki – toivottavasti pitkään. Eräästä nimeltä mainitsemattomasta Liisankadun kivijalkakuppilasta löytyy myös Helsingin, jos ei koko maamme, nopein juomanlaskija.

Suomen vanhin ammattiyhdistys, Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys, vaikuttaa Kruununhaan Siltavuorenrantatörmällä Lampaan korttelissa. Omaa katuosuuttaan hallitseva Kirjan talo on yhdistyksen rakentama ja edelleen omistama, vaikka uusia suunnitelmiakin kuulemma on? Maanantaipäivänä sinne oli kokoontunut riehakas ja varsin suurilukuinen ex-kirjaltajien go-go-eläkeläisyleisö. 

Paperihaavat olivat vielä pientä!

Kirjatyöntekijöiden yhdistyksen toiminnalla todella on pitkä historia. Kahvituksen äärellä moni tuli kertomaan entisestä raskaasta ammatistaan, jossa monen terveys oli mennyt. Työkyvyttömyyseläke turvasi useille toimeentulon. Paperi painaa paljon, sen tietää jokainen paperia työkseen nostanut ja kantanut. 

Eräs sotaveteraani taas muisteli Valtioneuvoston kirjapainon (nyk. Edita) muuttoa Senaatintorilta Kamppiin 1960-luvulla. Koko kirjapaino ala mullistui, kuten moni muukin toimiala, 1990-luvun laman kurimuksessa: lehtiä ja kustantamoja kaatui rytinällä. 

Minne eläkemaksut ovat menneet?

Koska kyseessä oli eläkeläisyleisö, käytiin työeläkeindeksistä tietysti vilkasta keskustelua – siitä ei nyt enempää. Yleisöstä haluttiin myös tietää, mitä heidän maksamilleen eläkemaksuille on tapahtunut? Eivätkö ne kenties olekaan omalla henkilökohtaisella eläketilillä, josta eläkettä maksetaan?

Eivät ole. Suomessa työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa jakojärjestelmällä, jossa on osittain rahastoiva elementti mukana. Työssäkäyvät rahoittavat eläkkeellä olevien eläke-etuuksia. Tämä on järjestelmän taustalla vaikuttava sukupolvisopimus. TyEL-maksua kerätään sekä työntekijältä että työnantajalta yhteensä noin 22,8 prosenttia palkoista vuonna 2012. Yksityisellä sektorilla vuonna 2010 hieman alle viidennes kerätyistä maksuista rahastoitiin tulevaa varten. 

Järjestelmän alkuvuosina silloista Tel-maksua kerättiin varsin vaatimaton määrä nykyiseen verrattuna: 5 prosenttia palkasta vuonna 1962. Työntekijän osuutta alettiin periä vasta lamavuonna 1993. Aikanaan perityillä eläkevakuutusmaksuilla on pääasiassa maksettu eläkkeellä olevien eläkkeitä. Lukuun ottamatta 90-luvun alun lamavuosia maksuja on kerätty enemmän kuin on ollut eläkemenoa. Aivan lähiaikoina maksut ja menot tulevat olemaan yhtä suuria, jonka jälkeen eläkemeno ylittää maksutason pysyvästi. Tuolloin rahastoille tulee käyttöä.

TELAmiehen poroerotus kaamoksen keskellä

                                              Liikenneruuhka Ivalontiellä

Monesti kuulee sanottavan, että talvi on valkoisen lumipeitteen takia Lapissa itse asiassa valoisampi ajanjakso kuin etelän räntäsateen piiskaama ja usein etäisesti vihertävä vuodenaika. Ei ole. Kaamos on raukea, lannistava ja totaalinen kokemus. Napapiirin tuolla puolen tätä pimeyden juhlasaattoa riittää aina pitkälle ensi vuoden puolelle asti. Ivalon suunnalla riitti eilen myös poroja – kuten tavallista.

Pohjoiskalotin tabloidikokoon taittunut äänenkannattaja Lapin Kansa kertoi sympaattisten porostelijoiden karkoittimeksi tarkoitetun kanankakkakokeilun epäonnistumisesta. Tokka jos toinenkin tepasteli nytkin aina välillä tien poikki. Lapin Ely-keskuksen mukaan porokolarit lisääntyvät tänä vuonna, joka johtuu osittain mm. poron kesyyntymisestä. Kunnon välimerellinen tööttäyskohtaus ratin takana ei saanutkaan aikaan toivottua singahdusta tangentin suuntaan.

Lentokentältä hätävaraksi napattu ja saksalaisen insinöörin mielikuvituksen äärirajoilla syntynyt Kansanauto puikkelehti kiitettävällä tarkkuudella jolkottelevien Petteri Punakuonojen ohitse. Sen verran saamelaisverta virtaa TELAmiehenkin suonissa, että mieleen nousi ajatus painaa kaasupedaali pohjaan ja hankkia joulupaistit kiihdyttämällä seuraavan tunturin laelle suopunki ikkunasta ulkona. Poroerottelu suoritettiin kuitenkin vasta seuraavalla huoltoasemalla – kahvinporojen! 

Mistä muodostuu poronhoitajan eläketurva?

Tämän viikon alkupuolella puhun Kittilän, Ivalon ja Inarin alueen eri ammattioppilaitoksissa työelämästä ja siihen olennaisesti nivoutuvasta työeläketurvasta OSKUn RoadShow -kiertueella. Tiistaina vuorossa oli Saamelaisalueen koulutuskeskus (SOGSAKK). Matkalla poroja väistellessä mieleen nousi tietysti poronhoitajien eläkevakuutus. Ei siis vuokra-auton omavastuu.

Poronhoitajien lakisääteistä Maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) mukaista eläkevakuutusta hoitaa Maatalousyrittäjien eläkelaitos – Mela. Maatalousyrittäjän eläke kertyy määritellyn työtulon mukaan. Työtä poronhoitaja voi tehdä omaan ja/tai paliskunnan lukuun. Tämä työtulo määritellään varsin laajasti lukuporojen, poronhoitotyöpäivien sekä tarhauspäivien mukaan.
 
Yksi niin sanottu lukuporo on tällä hetkellä työtulona 27,64 euroa ja yksi työpäivä 55,27 euroa. Vakuutus on pakollinen jos työtulo poroelinkeinosta on vähintään 3 448 euroa/vuosi. Mahtuuhan tuohonkin jo aika monta poroa?

Taival lie hankala – olkoon vaan!

                            Maaginen iltaruskon hetki paluumatkalla (Seitenjärvi)

Erämaa... ei armoa anna villi maa. Viitostien pitkä automarssi Kainuuseen sujuu harvoin täydellisessä kelissä. TELAmies on erimies, mutta sen verran urbaani eläkealan asfalttisoturi ettei luonnonvalinta ole hänelle erämiehen haarniskaa jättänyt. Selviytymistaidot periytyvät Ihmemies MacGywerin käyttämättä jääneistä nikseistä.

Onneksi uskollinen Auris pitää tiellä. Näkyvyydessä oli viime perjantaina toivomisen varaa, kun rullasin kohti Suomussalmea tielle laskeutuneen sakean usvapilven lävitse. Tuntuma se on perstuntumakin, johon vain piti luottaa, jos halusi päästä eteenpäin. 

Viikonloppuna satoi lunta tupaan isossa osassa maata. Kainuun perukoilla olikin varsin talvinen tunnelma. Muutama sentti nuoskaa vaikuttaa kummasti mielialaan. Aika takavasemmalta tuo joulufiilis kuitenkin tuli, sillä Helsingin humussa ja sumussa tähän vuodenajan juhlaan olennaisesti kuuluva hiljentymisen idea ei ole vielä kirkastunut. 

Korkeasti koulutetut ja työssä jatkaminen

Akavan Pohjois- ja Itä-Suomen aluetoimikunnat järjestivät Suomussalmella Puolen Suomen menestys -seminaarin, jossa käsiteltiin korkeasti koulutettujen elämisen edellytyksiä milenkiintoisesta alueellisesta näkökulmasta. Kokonaisuudessaan hieno seminaariohjelma sekä yleisö oli saatu koottua vasta avattuun Teatteri Retikkaan.

Oman puheenvuoroni aikana käytiin vilkasta keskustelua mm. eläkeiästä. Työeläkejärjestelmä palkitsee 63 vuoden jälkeen työssä jatkamisesta kannustinkarttumalla: eläkkeen kertymäprosentti yli kaksinkertaistuu. TELAn viimeisimmän 2011 asennetutkimuksen mukaan korkeakoulutetuista jopa 43 % piti todennäköisenä omaa jatkamistaan yli 63-vuotiaana. Toisaalta he kaipaavat muita vähemmän juuri taloudellisia kannustimia ja enemmän työelämän laadun parantamista.

   
Onko eläkkeelle jäätävä 63-vuotiaana, jos työnantaja vaatii?

Ihannetilanne olisi, että jokainen voisi itse valita varsinaisen eläkeikänsä työkyvyn ja työmotivaation mukaan 63–68-vuotiaana. Yleisöstä kommentointiin, että monet eivät tiedä mahdollisuudesta kerryttää työeläkkeen "superkarttumaa" 63 ikävuoden jälkeen.

Useissa tämän syksyn tilaisuuksissa on myös kysytty, miten pitäisi suhtautua siihen, että oma esimies pitää eläkkeelle siirtymistä täysin läpihuutojuttuna, kun 63 vuotta on tullut täyteen? Tämä on tietysti niin väärin kuin vain voi olla! Ikä ei pääsääntöisesti voi olla irtisanomisperuste 63-vuotiaana. Joissain harvoissa ammateissa saattaa edelleen olla eroamisikä, kuten esimerkiksi armeijassa tai poliiseilla, mutta tavallista yksityisen sektorin työntekijää tämä ei kosketa.

Mesikämmenen syleily Pohjanmaan porteilla

Vaikka TELAmiehen pysyvä residenssi on Helsingin Kalliossa, niin oikeastaan koti on siellä, missä S-card vinkuu. Matkalla on tullut vastaan kaikenlaisia kortteereita aina ketjuhotelleista hämyiseen Bates Motel -tunnelmaan. Mielellään sitä tietysti yöpyisi edellisen lämmössä kuin jälkimmäisessä. Nipponin tyyliin tuntitaksalla raksuttavia kapselihotelleja ei ole toistaiseksi näkynyt.

Aina silloin tällöin kotimaanmatkailu jaksaa vielä yllättää. Ähtärin Eläinpuiston kupeeseen louhitussa pesässä lepää Suomalaisen veljesten suunnittelema Hotelli Mesikämmen, joka tippuu yöpymispaikkojen luokituksessa segmenttiin: 70-luvun arkkitehtoniset uroteot. Töölön Temppeliaukion kirkko on niin ikään lähtöisin veljesten valopöydältä. 

Valtava kylpylähotellikompleksi lomittuu useammassa kerroksessa peruskallion railoihin. Kokonaisuus on vaikuttava, kun jalkojen alla on kilometreittäin kokolattiamattoa ja ympärillä kuutiotonneittain betonia sekä kalliota. Kun sunnuntaina saavuin perille, oli hotellin käytävillä oudon aavemainen tunnelma – ilmeisesti olin ainoa yöpyjä! Kubrickin Hohto -elokuva tai James Bond -pahisten tyylikkään suuruudenhullut päämajat tulivat ensimmäisinä mieleen. Kaiken kaikkiaan hieno kokemus!

                           Oskun pirteät Road-Show nomadit Ähtärissä

Taipaleesta jok´on sun ja mun

Ähtäriin Etelä-Pohjanmaan portteja kolkuttelemaan sekä Kauhajoelle johdatti Suomen Opiskelija-Allianssi - OSKU ry:n Road-Show -kiertue. Ammattikoululaisten ikäisille nuorille puhuminen ei ole niitä maailman helpoimpia tehtäviä – varsinkaan työelämästä ja eläkeasioista. Ainakaan heti aamusta ne eivät ole ensimmäisenä eivätkä vielä toisenakaan asiana mielessä.

Lakeuksien taipale kahdessa opinahjossa meni lopulta kuitenkin aika kiitettävästi. Mielenkiintoa siis riitti myös omaan eläketurvaan ja erityisesti siitä huolehtimiseen. Vaikka monilla yleisöön kuuluvista oli toivottavasti eläkeikään vielä paljon matkaa, on siitä, mitä matkan aikana tapahtuu, hyvä olla tietoinen.

Ammattikoululaiset valmistuvat ja aloittavat työuransa muita ikäisiään nuorempana. Heti, kun 18 vuotta on mittarissa, alkaa eläkettä kertyä tehdystä työstä, jonka lisäksi ammatillisesta perustutkinnosta on vuodesta 2005 alkaen kertynyt pikku eläkepotti. 

Omat eläketiedot pitäisi tarkastaa, joka vuosi työeläkeotteesta. Jos virheitä löytyy, asiasta on hyvä tehdä ilmoitus otteen lähettäjälle. Ammattikoululaiset työllistyvät duuneihin, joissa joskus saatetaan valitettavasti harrastaa "luovaa kirjanpitoa" ja jättää maksut maksamatta. Esimerkiksi hotelli- ja ravintola-alalla sekä rakennusalalla oman työeläkeotteen säännöllinen tarkastaminen on erityisen fiksua.

TELAmiehen tipsi #6: kahvipannun lämmössä

Lupailin lokakuun loppuun mennessä lisävalaistusta Karoliinan Kahvimylly -nimisestä tienvarsikahvilasta Joutsassa. TELAmiehen tipsiluokitus napsahtaa kuitenkin vasta nyt. Ei siis valitettavasti yhtä nopeasti kuin varsinaissuomalainen ruokosokeri sulaa pahvikupposeen Kulta-Mokkaa Veijon Esson baarissa.

Auton aineenvaihduntaa Kahvimyllyssä ei voi vahvistaa, mutta kuljettajan tankkaus luonnistuu. Tarjontaan kuuluu ns. perinteistä kahvilasortimenttiä. Paikan erikoisuuksiin kuuluvat mehevät kakkulieriöt, joiden kokoluokka painii monia kuppiloita raskaammassa sarjassa. Annostelu tapahtuu luultavasti muurarin lastalla – vaikuttava ilmestys. Laadustakaan ei löydy moitteen sijaa.

Keskellä paussipaikan pihaa möllöttää valtava vanhaa kahvilaestetiikkaa edustava kuparipannu. Tästä oli oikein valokuvakin, mutta oma Nokian E75 työkännykkäni lakkoilee taas – toisaalta lakkosyksyhän on nyt käsillä. 

Jyväskylän suunnasta tultaessa (E75) tienvarressa majakan virkaa hoitava kahvipannu osoittaa tien. Toisesta suunnasta minä en ainakaan löytänyt reittiä Kahvimyllyn lämpöön. Destia on myös motittanut sen tietöillään ihailtavan tehokkaasti pienen matkan teon päähän. Matka kannattaa kuitenkin tehdä, jos "tauko paikalla" huuto kaikuu päässä. Myös matkailulehti Mondo näytti tapetoineen paikan ulko-oven suositustarroillaan.

Karhumarkkinoiden vankkureissa Hauholle

Vantaanpuiston kohdalla ja vähän ennen (kyyneleitä) Hämeenlinnanväylän moottoritieosuutta on jo vuosikausia sijainnut eräs kovan onnen tietyömaa. Nopeusmittarin neulan suositellaan liikennemerkeissä pysähtyvän 50 km/h:ssa. Vuodesta toiseen...

Toissa lauantaina oma käytännöllis-kunnollinen ajotapani pelasti minut jälleen sakoilta. Poliisit nimittäin mittailivat keulintaa juuri ennen 120 km/h:n rajoitukseen siirtymistä. Moni narahti. Olen huomannut, että lähes kaikki ajavat kyseisessä kohdassa varsin raskaalla kaasujalla – vähintään päiväsakot tilauksessa. TELAmiehen Auriksen luonto on hurja ja vaatii määrätietoisen ohjastajan.

Hauho (nyk. Hämeenlinnaa) on kaikin mittarein aika pieni paikka, mutta olen jo kerran tänä vuonna vieraillut siellä. Tätä selittää se, että paikkakunnalla on isoja kokouskeitaita ja Vähäjärven lomakoti. Kerta se on ensimmäinenkin, kun luentopyynnön esitti Suomen Työväenpuolueen, Kansan äänen ja EU:n Vastaisen Kansanrintaman syysseminaari. Aurinko nousi lauantaiaamuna siis Vähäjärveltä.

Mustien joutsenten tanssi ja muita faabeleita

Työeläkesijoituksiin on viime päivinä kohdistunut paljon mielenkiintoa. Eurooppalainen velkakriisi jytkäytti liikkeelle epäluottamuksen aallon, vaikka Yhdysvaltain pankkisektorin patojen murtumisen jäljiltä vesi on edelleen varsin korkealla. Työeläkejärjestelmä ei ole immuuni velkakriisin vaikutuksille. Viikon vikatikki valaisee tätä asiaa.

Finanssialalla käytettävä kieli on yllättävän värikästä. Se on pullollaan eläinkuvauksia. Esimerkiksi härkämarkkinoiden nousevien pörssikurssien vankkureissa on hyvä körötellä kohti luvattua maata. Laskukaudella karhumarkkinat taas lyövät sijoittajia koko suurella kämmenellään. Kun lama alkaa, numerot pukeutuvat punaiseen kuosiin. Mustat joutsenet tanssivat harvoin, mutta jälki on pahaa.

Määräaikainen vakavaraisuuslaki 2008

Pientä skismaa tilaisuudessa aiheutti tulkinta vuoden 2008 finanssikriisin vaikutuksilta suojautumiseksi tehdystä työeläkevakuutusyhtiöiden vakavaraisuussäännöksiin liittyvästä väliaikaista. Miksi, miten ja kenen ansiosta lakimuutos syntyi? Muistijälkiä taitaa olla yhtä monta, kuin on muistelijaakin. 

Miksi-kysymys on ajankohtaisempi kuin miten? Työeläkevakuutusyhtiöiden vakavaraisuuskriteerit uhkasivat paukkua poikkeuksellisen suuressa kurssilaskussa. Oli vaara, että laskun jatkuminen pakottaa eläkeyhtiöt myymään osakkeita mahdollisimman huonoon aikaan riskien ja vakavaraisuusvaatimusten alentamiseksi. Olisiko esimerkiksi Suomi-salkun osakkeille löytynyt ottajia – ja jos olisi, niin millä hinnoin?

Lakia kuitenkin muutettiin. Poikkeustilanteessa toimintapääomia vahvistettiin ja vastuiden tarkistuksia alennettiin. Määräaikainen laki on voimassa vuoden 2012 loppuun asti. Uutta vakavaraisuuslakia luonnostellaan parhaillaan. Sellaista, joka ei pakottaisi työeläkejärjestelmän toimijoita myötäsykliseen toimintaan eli ohentamaan osakesalkkuja polkuhinnoin, kun mustat joutsenet liihottelevat tasemaailman taivaalla.

Parkkimaksumafia ja Jyväshyvän parhaat puolet

Ajomatka Helsingistä Jyväskylään kireän liikenteen väylän E75:n huomassa alkaa sujua jo jouhevasti. Suurimmat tietyömaat ovat vihdoin paketissa. Kuin heittämällä matka oli yhtäkkiä taittunut Karoliinan kahvimyllyn kohdalle (60 km Jyväskylästä), jossa tapaan virkistäytyä. Tipsi loppukuusta valaisee tarkemmin tätä vakiostoppia.

Jyväskylä on joviaali opiskelijakaupunki. Tämä näkyy kaupunkikuvassa, mutta kuului myös keskustan kävelykadulla sijaitsevan Jyväshovin neljänteen kerrokseen. Seuraavana päivänä Jyväskylän AMK:lla liikkui villejä huhuja miestankotanssista? Vahvistaa kukaan, haluaako kukaan vahvistaa?

Parkkipaikkan etsintä aiheutti jälleen vakiopainetta. Maksutonta pysäköintiä ei oikeastaan enää ole kaupunkien keskustoissa. Sen huolinta on annettu yksityisille parkkifirmoille. Tällä kertaa eurokiimaisen mittarin ohjeistuksessa annettiin ymmärtää, että kännykkämaksu olisi yksi mahdollisuus selvitä sakkovaarasta. Luottokorttikaan ei käynyt ja metalliraha oli vähissä, joten soitin yhtiöön. Puhelinpalvelussa haluttiin myydä minulle kuukausisopimus parkkifirman hallinnoimille paikoille. Jatkuva laskutus maistuu varmasti makealle, mutta pohja se on miunkin säkissä.

Jyväshyvään TELAmiehen vei tietoisku työkyvyttömyyseläkeläisille sekä Akava Camp. Sepänkeskuksen suojissa toimii monia järjestöjä, kuten myös kutsun esittänyt Jyväskylän seudun työkyvyttömyyseläkeläiset ry. JYSKEL. Sen jäsenistöön kuuluu työkyvyttömyyseläkeläisiä työeläkejärjestelmästä sekä kansaneläkkeen ja liikenne- ja tapaturmaeläkkeen saajia. Kaikkia yhdistää yhteinen huoli etuuksissa tapahtuvien muutosten mukana pysymisessä. 

Entisen yrittäjän tuskaa

Pienyrittäjät alivakuuttavat itsensä rankasti suomalaisessa työeläkejärjestelmässä. Yrittäjä maksaa omaa eläkettään, mutta jotkut haluavat pitää maksut täysin minimissä. Moni kertoo minulle hoitavansa eläkeajan toimeentulon "muulla tavalla". Toisaalta mahdollisuudet riittävän YEL-maksun maksamiseen voivat joskus olla huonot. Aloittavalla yrittäjälle annetaan maksualennusta 25 % ensimmäisen neljän vuoden ajan, mutta eurot ovat ensimmäisinä vuosina tiukassa. 

Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että YEL-maksu on yrittäjän itsensä arvio omasta työpanoksestaan. Lisäksi maksut ovat vähennyskelpoisia verotuksessa.

Riittävästä panostuksesta omaan eläketurvaan on hyvä pitää huolta. Tästä todisti eräs entinen yrittäjä ja nykyinen työkyvyttömyyseläkeläinen Jyväskylässä. Hän valitteli sitä, että oli pitänyt aikanaan YEL-maksut liian pieninä. Minimimaksuilla oli menty. Sairastuminen tai työttömyys voivat joskus johtaa koko yritystoiminnan lopettamiseen. Päivärahat on sidottu määriteltyyn työtuloon ja YEL-vakuutukseen. Raskaana painaa vastuu yrittäjän harteilla.

Tois puol Jocke

Merilapissa koettiin karvaita pettymyksen hetkiä viime viikolla, kun Fennovoiman ydinvoimahanke kohdentui Simon sijasta Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjoelle. Kaikille tämä ei tullut yllätyksenä, sillä paikalliset kertoivat huomanneensa jo vuosi sitten rakennusinvestointien lisääntymisen Pyhäjoen alueella. Torniossa huomiota herätti myös Opetusministeriön avaus Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun aloituspaikkojen radikaalista vähentämisestä (-40%).

Haaparannan (os. Haparanda) kaupungin valot kimaltavat toisella puolen Torniojokea Rajalla-ostoskeskuksen pihalta katsottuna. "Tois puol Jocke" vilkuttaa kansankodin huolitellulta rantatörmältä. Rajamuodollisuudet kaksoiskaupunkien välillä on säädetty täysin minimiin: niitä ei ole. Haaparannan puolelta tervehtivät Ica ja Sibylla valomainoksineen, Tornion puolella juhlivat Citymarket ja Hesburger.

Tornion Kaupunginhotelli on ihan ok vaihtoehto yöpymiseen paikkakunnalla – ja ainoa. Sen sokkeloiset käytävät on tapetoitu nostalgisella Lapin Kullan memorabilialla. Maksan muistijälki on pysyvä, vaikka juoman valmistus kaupungissa on lopetettu. Vapaalla olleet onnekkaat harjoittivat yöjuoksua kokolattiamattokunniakujilla aina aamuyön tunneille saakka. Taksin ovet paukkuivat hotellin yökerhon edessä kiitettävästi. TELAmies ei rieku.

                                               Haaparannan houkutukset

Eläkettä Ruotsista

Lauantaiaamupäivä sujui erittäin rattoisasti Suomen lähi-ja perushoitajaliitto SuPerin jäsenten koulutuspäivässä. Torniojokilaaksossa on monenlaista yhteistoimintaa maiden välillä. Poikkinainnin lisäksi monet suomalaiset ovat työskennelleet nuorena Ruotsissa, jossa eläkettä on saattanut kertyä varhaisemmassa iässä kuin Suomessa.

Jos eläkeoikeutta on kertynyt Ruotsista, on tämä työeläke mahdollista saada sieltä maksuun jo 61 vuoden iästä lähtien. Tähän liittyy sudenkuoppa, josta on hyvä olla tietoinen. Jos ulkomaan eläke myönnetään, tippuu Suomessa eläkekertymä työstä 1,5 prosenttiin. Lisäksi mahdollisuutta osa-aikaeläkkeeseen ei ole. Suomi katsoo, että tällöin ollaan vanhuuseläkkeellä!

Mieleen muistuu eräs opettaja, joka haki Ruotsin eläkkeen maksuun ennen kuin hän oli siirtynyt Suomessa vanhuuseläkkeelle. Hän oli suunnitellut jatkavansa 63 ikävuoden jälkeen 4,5 prosentin kannustinkarttumalla, mutta varsin pienen eläkkeen saaminen naapurimaasta romutti nämä suunnitelmat. Suomessa asuvat voivat hakea ulkomaaneläkkeitä samalla kertaa, kun he hakevat eläkettä Suomesta (ks. U-liite), jolloin edellä mainittua ongelmaa ei synny.

Palsanpolulla puoli Lappia

                                           Postikortti-idylli Sodankylästä

Muoniossa on jo satanut ensilumi maahan. Vielä muutama viikko sitten Lapin kierroksella oli tyytyminen jäiseen ja tihkuiseen sumuun. Lapissa kaikki kukkii nopeasti, paitsi huomattavan laajalle levinnyt kuurankukka tietysti hehkuu pitkään, alati kalseassa loistossa. 

Kittilän lentokentältä löytyi TELAmiehen oman Auriksen kanssa samaan sukupuuhun kuuluva Verso, jolla matka taittui Kittilän Levin juureen sekä Sodankylän kupeeseen Luostolle – tunnettua ruskasafarilaidunta. Se, mikä tapahtuu Lapissa, jää Lappiin. Tämä vanha viisaus mielessä kirjoitan tätäkin blogitekstiä Kuopion Puijonsarvessa. Auris on siis syytä jättää pimentoon tästä pienestä nurjasta sivuloikasta toisen menopelin ohjaksiin.

Ajaessani Kittilän kunnan raittia tunsin olevani pakotettu tekemään kurvin edesmenneen Kalervo Palsan Getsemane-ateljeen kohdalla. Kunnan toinen kuvataiteiden suurmies sekä lappilaisen mielenmaiseman kuvaaja oli tietysti Reidar Särestöniemi. Palsa on edelleen näistä kahdesta tuntemattomampi, mutta toisaalta myös vinompi, rivompi ja vähemmän salonkikelpoinen. Hyvin oli edesmenneen kuvataiteilijan ateljee piilotettu, sillä en löytänyt perille edes osoitetiedoilla. Palsanpolku odottaa löytäjäänsä. 

Lasketaanko eläke joskus kahdella eri tavalla?

Levitunturilla Satakunnan STTK:laiset kysyivät: lasketaanko eläkettä tällä hetkellä eri tavoin? Kyllä, mutta tietyin ehdoin ja vain tämän vuoden loppuun saakka. Kyseessä on eräänlainen kahden raiteen malli, joka johtaa juurensa vuoden 2005 eläkeuudistukseen.

Ehtona on, että jäät eläkkeelle vuoden 2011 loppuun mennessä yksityiseltä sektorilta ja tämä nimenomainen työsuhteesi on alkanut ennen vuotta 2005. Lisäksi työsuhteen täytyy jatkua katkeamattomana eläkkeelle siirtymiseen saakka. 

Tällöin käytetään kahta laskentatapaa: vanhaa ja uutta. Eläkeuudistuksessa siirryttiin työsuhdekohtaisesta eläkkeen laskennasta vuosikohtaiseen. Jos vanhojen sääntöjen mukainen eläke on suurempi, erotus lisätään eläkkeeseen. 

Voiko alle 50-vuotias saada leskeneläkettä?

Metallin seminaarissa Luostolla mieltä painoi alle 50-vuotiaan lesken kohtalo. Ensinnäkin on täytynyt olla avioliitossa tai rekisteröityneessä parisuhteessa. Jos yhteisiä lapsia löytyy, leskeneläkkeeseen on vain yksi ehto: avioliitto on täytynyt solmia ennen kuin edunjättäjä oli täyttänyt 65 vuotta.

Jos yhteisiä lapsia ei ole, alle 50-vuotiaalla leskellä ei käytännössä ole tällä hetkellä mahdollisuutta saada perhe-eläkettä. Poikkeus kuitenkin löytyy: vähintään kolme vuotta työkyvyttömyyseläkettä saaneella alle 50-vuotiaalla lapsettomalla leskellä voi olla mahdollisuus siihen (katso tarkemmin linkistä).

Viitostien Top Gun

Maanantai alkoi niin kuin mikä tahansa reissupäivä. "Eipä tiennyt TELAmies". Auris lähti valumaan tottuneesti pitkin Lahdenväylää kohti Etelä-Savoa päämääränään Akava Camp Kuopiossa. Heinolan Lusin kohdalla tuli stoppi. 

Viitostien tai Suomi-EU-Suomi sanakirjan mukaan TEN-kehitysverkko Kansallisväylän ajomukavuus on tätä nykyä muutenkin kyseenalainen. Lukuisat Destian projektityömaat haittaavat kulkua. Ajattelin, että ohjaus sivutielle on tälläkin kertaa tätä autoilijan jokapäiväistä kauraa.

Kiertotie mutkitteli kummallisia pikkuteitä ja reittiä koko matkalta reunustanut suojateippi tuntui ylilyönniltä. Seuraavaksi ohi alkoi vilahdella täydessä tällingissä olevia varushenkilöitä armeijan syyskauden väreissä eli maastopuvussa. Taivaalta kuulunut matala moniääninen jyrinä terävöitti aistit. Auris lipui varovasti pitkin asfaltin pintaa, tarkkaillen.

Ilma oli sakeana F-18 Hornet -nimisiä lennokkeja. Hävittäjät laskeutuivat suljetulle viitostien pätkälle. Mietin hiljaa itsekseni: eihän vallankaappaus voi alkaa Lusin kylästä Heinolasta? Ajatus kumouksellisesta toiminnasta väistyi lopulta, sillä kyseessä oli  puolustuvoimien masinoima rauhanajan lentoharjoitus. Tämä varmistui Ylen uutispalvelusta. Monisatapäinen yleisö seurasi koneiden nousua ja laskua maanantaina, mutta myös paluumatkalla keskiviikkona. Lusin suoran läheisyyteen oli syntynyt jopa markkinahumua trad. makkarakojuineen.

                       Nyt taitaa automaattisen nopeusvalvonnan kamera välähtää

Lentäjien eläkeikä Suomessa

Hypnoottista nousujen ja laskujen sarjaa tuijottaessa ajotie meinasi välillä unohtua. Mieleen nousi myös ajatus lentäjien eläkeiästä tai oikeastaan eroamisiästä. KEVA hoitaa tätä nykyä puolustusvoimien ja rajavartiolaitosten henkilökunnan työeläkeasioita (ks. esite). Eläketurva määräytyy edelleen valtion eläkelain (VaEL) mukaan. Eroamisikä yksityisellä sektorilla sen sijaan riippuu yrityskohtaisista työehtosopimuksista.

Puolustusvoimien sotilasviroissa lentäjän tehtävissä toimivien eroamisikä on porrastettu 45–55 vuoden ikään. Vastaavasti rajavartiolaitoksessa eläkepäivät kutsuvat lentäjiä 50-vuotiaana. Yksityisellä puolella eroamisiät vaihtelevat yhtiökohtaisesti ja ne ovat olleet viime vuosina nousussa. 

TELAmiehen tipsi #5: piparkakkutaloa nakertamassa

                             Hämäläinen piparkakkutalo: vain kuorrutus puuttuu

Hämeenlinnan ydinkeskustassa aivan torin laidalla sijaitsevaa Ev. lut. keskusta vastapäätä odottaa nälkäistä pitkämatkalaista pieni ja sympaattinen Ravintola Piparkakkutalo. Yli satavuotias jugend-romantiikkaa huokuva talo on saanut nimensä piparkakkutaloa muistuttuvasta rakenteista ja laudoituksesta. 

Paikka on kuulemma ollut purku-uhan kohteena 70-luvulla, jolloin maahamme tulvi tietoa itäsaksalaisen arkkitehtuurin saavutuksista. Paljonko betonia mahtuu derkkukuutioon? Tämä aalto yhdistettynä vimmaiseen uudisraivaajahenkeen pyyhki pois monia Piparkakkutalon kaltaisia helmiä. Onneksi talo ei sijainnut Turussa, jossa sen seinät olisi revitty nurin jo aikaa sitten. 

Kuten olen aikaisemmissakin tipseissä todennut, eräs aakkosten alkupäätä nimessään lainaava "huolto"asemaketju ei kuulu TELAmiehen varsinaisiin suosikkeihin. Vaihtoehtoiset ravinnon tankkauspisteet ovat siis jatkuvassa haussa. Piparkakkutalon muonitus on tipsimaininnan arvoinen.

Lounaslistalta löytyy perinteistä kotiruokaa, johon illallistarjontakin osittain nojaa. Erityisesti mieleen jää aina sesongin mukaisesti laadukkaista kotimaisista raaka-aineista valmistettu ruoka. Bonuskorttia on turha heilutella laskua maksettaessa, mutta samalla voi myös unohtaa einekset ja puolivalmisteet

Muistoja Pohjolasta VII: päivä napapiirin sankarina

                          Neljän tuulen tienviitta ohjaa aina Petsamoon saakka

Norwegian lennättää etelän ihmisiä Lapin porteille Rovaniemeen muutamalla hassulla kympillä eurovaluuttaa. Norjalainen halpalentoyhtiö taitaa tällä hetkellä olla paras vaihtoehto matkustaa välillä Helsinki-Rovaniemi, jos vain aikataulu natsaa. Valtion viralliset siivet, eli Finnair, on siipeillyt itsensä pienelle siivulla mukaan toimintaan. 

TELAmies odotti alkuviikosta näkevänsä Lapissa jälleen tutun syksyisen väriloiston, mutta se loistikin poissaolollaan. Hämmästys oli suuri: ruskaa ei ollut nähtävissä muualla kuin Alkon hyllyillä. Kyseinen virikejuoma tosin on muiden kuin eläkealan ammattilaisten kurkunkostuketta.

Palloilumiehenä olen hämmästyksellä seurannut skandaalia legendaarisen Rovaniemen palloseuran väitetyistä sopupeleistä ja vedonlyöntivilungista. Muutama kuukausi sitten lähes koko RoPSin avauskokoonpano odotti kauden alkua tutkintavankeudessa. Vanhan koulukunnan sanonta oli: Rops ei tipu koskaan. Vaan saapa nähdä, joukkue lepää nyt Veikkausliigan viimeisellä sijalla.

Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus eläkejärjestelmässä

Rovaniemi cityyn vei tällä kertaa vuoden 2011 Akava Camp -kiertue, jossa Työeläkevakuuttajat TELA on jälleen mukana yhteistyökumppanina. Syksyn "pitkän marssin" aikana TELA vierailee karavaanin mukana yli kymmenessä kaupungissa ja korkeakoulussa. Päivällä työelämätietoa jaetaan ständillä ja illalla tavataan Kreisi-illoissa paikallisia akavalaisten liittojen aktiiveja, ylioppilas- ja opiskelijakuntien toimijoita sekä poliittisten nuorisojärjestöjen edustajia. 

Aktiivinen on aikamoista vähättelyä kuvaamaan iltamiin osallistuneiden yhteiskunnallista repertuaaria, niin monessa he ovat mukana. Kokkareiden teemana on tänä vuonna sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus työelämässä ja eläkejärjestelmässä. TELAn osuus käsittelee asiaa sattumalta juuri eläkkeiden näkökulmasta. Jos Osku Pajamäeltä kysytään, aiheen esille ottaminen työeläkejärjestelmän edustajana vastaa suunnilleen omaan jalkaan ampumista – luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti!

Myös pienet ikäluokat voivat luottaa saavansa järjestelmästä eläkeaikanaan kohtuullisen toimeentulon. Jos suomalaisten elinikä kuitenkin pitenee, pitää myös työuriin löytyä lisää pituutta, jotta nykyisen tasoisiin eläkkeisiin päästään. 15-vuotiaan työssäoloajan odote pyörii meillä noin 34 vuodessa. Harrastustoiminnallekin jää siis aikaa. Monen nuoren ongelma tällä hetkellä on: mistä löytäisi sen työuran? 

Myös korkeakoulutetuilla työllistyminen on lievästi sanottuna haastavaa. Akavalaisilta aloilta eniten työttömiä löytyy insinöörien joukosta. Kohtuullisiin työeläkkeisiin pitää päästä myös kohtuullisin maksuin, johon on huomattavasti yleisesti luultua paremmat mahdollisuudet.

TELAmies ja Akava Camp -kiertue jatkavat ensi viikolla Ouluun...

Muistoja Pohjolasta VI: Kodak-hetkiä ja taivaan tulia

                      Demilitarisoitu pubi sekä matkailutoimisto Kemijärvellä

Junassa on tunnelmaa – näinhän se on – mutta yöjunasta sitä löytyy tuplasti. Jos matkaseuraksi samaan hyttiin päätyy ravintolavaunussa päivystäviä, ja VR:n palvelulupaus on jälleen tehty sormet ristissä, saattaa ilmassa väreillä myös jännitystä. Koetan välttää junakyytejä kokonaan tai reissaan ainakin omassa seurassa. Viime viikolla TELAmies teki jälleen ennakkotiedustelua ruskaretkien runtelemassa Lapinmaassa. Syksyn mittaan tunturimaisemat tulevat epäilemättä jälleen hyvin tutuiksi.

Joskus matka etelästä pohjoiseen taittuu parhaiten Valtion Rautateiden yökyydillä. Uskollinen Auris sai tällä kertaa levätä autojunassa. Rovaniemen asemalla Nipponin pitkämatkalaiset räpsivät haltioituneena digitaalista todistusaineistoa. Luulen, että mukaan tallentui myös muutama Kodak-hetki.

Uusista junavaunuista löytyy myös varsinainen insinöörityön taidonnäyte: piilotettu suihkukoppi. En ole aikaisemmin huomannut, että pesuallaskonsolin saa irrotettua seinästä, jolloin itsesuihkutukselle jää tilaa jopa ruhtinaallisesti. Kuka arvon lukijoista muuten on niin luokattoman vanha, että muistaa entisen järjestelyn eli "oranssin alttarin" makuuvaunun nurkassa? Nykyisestä kuitenkin löytyy vipstaakeja enemmän kuin japanilaisesta elokuvatunnareita soittavasta monitoimi wc:stä. Varsinainen lepakkoluola. 

Desibelit kaakkoon – ei vaan Lappiin!

Rovaniemi citystä matka jatkui Kemijärven kaupunkiin, joka tunnetaan nykyisin kai parhaiten tv-sarja Taivaan tulien valtaisana ulkoilmastudiona. Kuin tilauksesta kauppalan raitilla vilisi sarjan näyttelijöitä sekä uudelleensyntynyt kemijärveläinen, ohjaaja Kari Väänänen. Koko poppoo harjoittelee parhaillaan tulevalla Lapin kiertueella esitettävää näytelmää "Koira tahtoo taivaaseen", joka saa kantaesityksensä Kemijärvellä.

Ammattiliitto Jyty pitää tänä vuonna meteliä paremman arjen ja työelämän puolesta omalla Desibelikiertueellaan. Äänentoistossa oli kaikin puolin bassot ja diskantit kohdillaan, eli myös eläkkeistä ja työurien pidentämisestä puhuttiin. TELAmies hyppäsi tämän mittavan turneen peesiin Kemijärvellä ja Sodankylässä. Jytyn jäsenistöön kuuluu paljon pitkän työuran tehneitä kuntatyöntekijöitä, joten omasta työhistoriasta ja eläkkeen tasosta kysyttiin paljon. Moni oli työskennellyt sekä julkisella että yksityisellä puolella.

Kokonaistyöeläkeote tulee vuonna 2012!

Ensi vuoden isoin jytky ei ole Mayakalenterin loppuminen ja sitä seuraava maailmanloppu, vaan todellinen 2012-ilmiö on kotiin postitettava ensimmäinen kokonaistyöeläkeote. Pääsääntöisesti koko oma tämän vuoden loppuun asti kertynyt työeläketurva on ensi vuoden aikana nähtävissä myös verkkopankkitunnuksilla osoitteessa www.työeläke.fi. Tähän on pyritty pitkään, mutta vielä toistaiseksi työeläkeotteesta puuttuvat julkisen sektorin eläkekertymät. Tarkkaa päivämäärää en voi luvata, mutta ensi vuoden puolella nämäkin pitäisi siis näkyä otteelta.

                                 Kuulas Pöyliöjärvi kaupungin kupeessa

TELAmiehen lauantai vilttiketjussa

Helsinki City-Run oli sumputtanut keskustan liikenteen viime lauantaina vain hieman tavallisesta poikkeavaan tilaan. Paitsioansoja oli viritelty pitkin Mannerheimintietä. Notkean ketteränä ex-palloilijana TELAmies pompotteli tiensä telekommunikaatioyhtiön mukaan nimetylle ruohokentälle.

Sanera – otetaanpas uudestaan – Sonera Stadiumin nurmella harjoitteli heti aamuvarhain HJK:n edustusjoukkue, joka ei ainakaan viime viikon Schalke-ottelun näyttöjen jälkeen ole työeläkelakien mukaisen ammatillisen kuntoutuksen tarpeessa. Jari "kultakenkä" Litmasen lasijalkakin oli oikeassa kenossa. Klubin professionaalista otetta hehkutti paikalle navigoitaessa myös joukkueen äkillisestä menestyksestä huumaantunut taksikuski. Innostuksen vallassa kaasujalka taputti levottomana omia rytmejään. Laitoin turvavyön kiinni takapenkillä. 

Vaikka allekirjoittaneella on futistaustaa, ei kentälle ollut mitään asiaa edes Hart-Sport -huoltojoukoissa. Sen sijaan olin puhumassa Metalliliiton jalkapallomestaruusturnauksen etkoilla. Työhyvinvointiin virittäytyneessä seminaarissa lämmiteltiin metallimiehet ja -naiset ennen päivän ottelukimaraa.

                          Klubin jalkapallotehdas valmistautuu. Forza HJK!

Yritysten työhyvinvointiin ja erityisesti työurien pidentämiseen tähtäävät toiveikkuusohjelmat kohdistetaan aika usein jo pitkään työelämässä olleisiin työntekijöihin. Työkalupaketeista löytyy mm. erilaisia senioriohjelmia. Työhyvinvoinnin edistämisen pitäisi yrityksissä läpäistä kaikki ikäkerrokset, vaikka keinot vaihtelisivatkin.

Hyvinvointiseminaarin aloitti Teknologiateollisuuden työnantaja- ja työntekijäliittojen yhteinen Hyvä työ - Pidempi työura -hankkeen esittely, jonka mottona on: miten saadaan eri sukupolvet jatkamaan työelämässä paremmin ja pitempään? Lisäksi missiona on puheiden sijaan saada aikaan "tekemisen meininkiä" yrityksissä. Kannattaa tutustua... 

             Metallin nuorisosihteeri Jussi-Pekka Ahonen "poika" sylissään
       
Ammatillinen kuntoutus - ei nimi toimintaa pahenna?

Työpaikkojen omat resurssit ja keinot eivät aina riitä työkyvyn ylläpitämiseen. Työeläkejärjestelmä tarjoaa tietyin ehdoin ammatillista kuntoutusta, jonka ensisijaisena tarkoituksena on työkyvyn ylläpito, työelämässä pysyminen tai sinne palaaminen. Esimerkkinä uuden työkyvylle paremmin sopivan ammatin opiskelu. 

Kuntoutus on sanana aika kaamea: ensimmäisenä mieleen nousee kuva reumaparantolasta, ei kuitenkaan funkkishelmi Paimion parantolasta. Todellisuus on aika kaukana tästä. Itse asiassa lääkinnällistä kuntoutusta järjestelmä ei tarjoa lainkaan, se on KELAn heiniä. Kuntoutukseen on satsattu viime vuosina paljon. Työeläkejärjestelmän järjestämään ammatilliseen kuntoutukseen osallistuu nykyisin vuosittain lähes 10 000 ihmistä. Määrä on kasvanut viime vuosina.

On tiettyjä ammatteja, missä riski menettää työkyky on muita suurempi. Yhteistä on se, että ne ovat yleensä duunariammatteja. Suuri riski on maa- ja vesirakennusalan avustavilla työntekijöillä, puutarhatyöntekijöillä ja lomittajilla sekä miehillä erityisesti rakennusalan viimeistely- ja aputyöntekijöillä ja naisilla siivoojilla ja sairaala-apulaisilla (Ammatit ja työkyvyttömyyseläkkeet 2010). 

Turkish delight – maailman anteliain eläkejärjestelmä?

                              
Työnkuvasta johtuen kotimaan matkailu ei kuulu tämän blogistin lomanviettoon. Pitkämatkalaiselle tyypillistä äkillistä ja pakottavaa tarvetta kurvata Parkanon Shellille tai Heinolan Tähtihoviin vastaan täytyy kuitenkin taistella. Joskus sitä luulee kotisängyssäkin makaavansa Kuopion Puijonsarven tärkätyissä lakanoissa. Harvakseltaan jopa hotelli- ja ravitsemusliike Isovalkeisen vällyissä. 

Suomenniemen notkot on nähty. Kesälaitumilla TELAmies suditteli vaimokkeen kanssa aina Istanbuliin saakka. Nyt kun etäisyyttä puolikuun maahan on ainakin kilometreissä tullut, mielen perukoilla itänyt ajatus kirkastui: mihin paikallinen eläkejärjestelmä nojaa? Jokin muukin taisi muistuttaa reissusta, sillä varsin sitkeä turkkilainen tuliainen eli ns. mahatauti jatkoi antamistaan aina pitkälle viime päiviin saakka. 

Uudistuksia ja avaran sielun anarkiaa

Matkalta tarttui käpälään myös paikallisia Turkish delight (lokum) makeisia, jotka ovat tärkkelyksestä, sokerista ja maun mukaan vaihtelevista mausteista muotoiltuja hyytelökuutioita. Vertauskuvallisesti tämä imelä ja kulmikas makeinen meinasi jäädä kohtalokkain seurauksin Turkin eläkejärjestelmän "kurkkuun" kiinni 1990-luvun alkupuolella. Sillä vaikka maassa oli tuolloin – ja on yhä – poikkeuksellisen nuori väestö, niin rahat olivat loppumassa kesken.

Eläkkeet maksetaan Turkissa pääasiassa jakojärjestelmällä, kuten meilläkin, eli työssäkäyvät maksavat eläkkeellä olevien eläkkeitä. Mitään hätää ei pitänyt olla, sillä väestö oli nuorta ja viriiliä. Keskimääräinen ikä oli noin 22 vuotta ja yli 65-vuotiaita vain alle 10% väestöstä. Istanbulin vilkkailla kujilla ei rollaattoreita tulla näkemään vielä vähään aikaan. 

Miksi eläkejärjestelmä oli kriisissä? No, yksi syy saattaa olla se, että eläkeikä oli alimmillaan naisilla 38 vuotta ja miehillä 43 vuotta! Vaikka vain noin kolmannes kansasta jäi tuossa iässä pois työstä, oli eläkeikä poikkeuksellisen alhainen monessakin mielessä. Esimerkiksi keskimääräinen elinikä oli noin 70 vuotta ja 65-vuotiaan vastaava 80 vuotta. Sokerina Turkish delight makeisen pohjalla, eläkkeen korvausaste keskimääräisen palkansaajan tilipussiin verrattuna oli 107% (OECD), joka puolestaan oli ehkäpä anteliain koko maailmassa. Prosentteja tosin ei voi syödä ja eläkkeet ovat meidän mittapuun mukaan silti vaatimattomia.

Paljon on vettä virrannut Bosporinsalmen lävitse tähän päivään, kun miesten eläkeikä on nyt 60 vuotta ja naisten 58 vuotta. Lisäksi on sovittu, että pitkä siirtymaika nostaa eläkeiän Turkissa kummallakin sukupuolella 65:een 2048 mennessä. 1990-luvun uudistusten jälkeen eläkkeen korvausaste palkkoihin puolestaan on laskenut noin 72 prosenttiin. Maan eläkejärjestelmään lisättiin 2000-luvun alussa myös vapaaehtoinen maksuperusteinen elementti (työntekijöille sekä työnantajille) julkisen sosiaalivakuutuksen rinnalle. 

Aivan ongelmaton eläkejärjestelmä ei ole tänäkään päivänä. Tiettyä avaran sielun anarkiaa voidaan nähdä suhtautumisessa lainsäädännön noudattamiseen. Paljon työntekijöitä on vakuuttamatta ja monien lakisääteisestä eläketurvasta jää osa saamatta väärinkäytösten vuoksi.

Vauhtiajojen jälkipoltto

                 Kim Il Sungin ratsastajamonumentin kadonnut osa on löytynyt!

                         

TELAmiehen kesäkauden säilöntäprosessi on vaikea. Miellyttävää lankutusasentoa ei tahdo löytyä millään. Tyyli ei istu, joutilaisuus ei maistu. Kitkerä Atamonin maku suussa pudistelen koipallot pois lomauniformusta ja suuntaan kohti Pohjanmaan aakeita laakeita. Aivan kuin automaagisesti uskollinen Auris lähtee rullaamaan kohti määränpäätä. Moottoritie on kuuma.

Suomi on kesätapahtumien luvattu maa. Ei taida löytyä niemeä, notkoa tai kylän raittia, jossa ei juhlita tätä ainakin menneinä vuosina lyhyenä ja kylmänä tunnettua vuodenaikaa kevään ja syksyn välissä. Ja hyvä näin! Savonlinnassa operoidaan korkeakulttuurin akselilla, useammissa muissa mennään hieman maanläheisemmissä tunnelmissa. Yhteistä kaikille tapahtumille kuitenkin on, että niissä kirkastetaan. Joko kunnan vaakunaa tai juhlamieltä. Ne "aidot" kirkastusjuhlat löytyvät Aitoosta.

Seinäjoen vauhtiajot heinäkuun loppupuolella kokosivat yhteen moottoriurheilun ystäviä. Tangon eli latinalaisamerikkalaisen lähituntumalajin kisailut käytiin jo hieman aikaisemmin pois alta. Auris ei päässyt ajoihin, vaan joutui murjottamaan Jouppiskan rinteen parkkipaikalla, kun TELAmies puhui paikalle saapuneille Metallin nuorille. Samaan aikaan Kapernaumin kaupunginosassa kaahattiin mini 1000 -sarjassa. Kuin mustan pellin alla sydän pakahtunut ois...

Kuinka paljon on tarpeeksi?

Tilaisuudessa käytiin paljon keskustelua eläkkeiden tasosta. Moni mietti, millä itse tulisi toimeen ja onko asuntolainaa vielä jäljellä kolmannessa iässä? Vaikka asia oli suurimmalle osalle vielä hyvin kaukainen, kiinnosti eläkeajan toimeentulon suuruusluokka. Olihan lähes kaikille varmasti jossain vaiheessa myyty jo yksityistä eläkevakuutusta, PS-tiliä tai muuta pitkäaikaissäästämistuotetta. Myyntipuheissa saattaa vaan yleensä korostua pelolla myyminen: pienille ikäluokille ei muka maksettaisi eläkkeitä?

Työeläkkeen tehtävä on turvata kohtuullinen toimeentulo, joka korvaa myös työuran aikana saavutettua kulutustasoa. Suomessa ei ole eläkekattoa. Eläke on aina suhteessa ansiotasoon ja työuran pituuteen. Lisäksi suomalaisten elinikä on viime vuodesta lähtien vaikuttanut elinaikakertoimen kautta jokaisen 1947 jälkeen syntyneen ikäluokan eläkkeen määrään.

Eläkkeen määrä – prosentteja ei voi syödä?

Katsottaessa tilastoja, päästään meillä eläkkeissä noin 60 % korvausasteeseen, jos eläkettä verrataan vuosipalkkaan ennen eläkkeelle siirtymistä. Kun vielä otetaan verottajan ansiokas toiminta huomioon, niin nettokorvausasteissa jopa tämän ylitse. Mitä pidempään pystyy jatkamaan työssä, sitä korkeampi on korvausaste. TELAmiehen aloitellessa tiedotushommia joku tosin huomautti, että prosentteja ei voi syödä!

Niin tai näin, euromääräisesti vuonna 2010 työeläkejärjestelmästä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden keskieläke kuukaudessa oli 1687 euroa. Työkyvyttömyyseläkkeelle lähdetään noin kymmenen vuotta aikaisemmin, jolloin heidän kuukausittaiseksi keskieläkkeeksi muodostui 966 euroa. Kelan kansaneläke ja takuueläke täydentävät pieniä eläkkeitä. Jos yksinasuva saa tänä vuonna työeläkettä alle 1212,21 €/kk, täydentää kansaneläke toimeentuloa. Parisuhteessa olevalla raja on tätä matalampi. Kaikkein pienimmissä eläkkeissä voi olla oikeus myös asumistukeen.

Yleisössä moni alkoi arvioida mielessään omaa palkkakehitystään ja laskeskella em. 60 prosenttia loppupalkasta. Täytyy kuitenkin muistaa, että saadakseen nykyisen tasoisia eläkkeitä täytyy nuorten todennäköisesti työskennellä nykyistä pidempään. Karkeasti ottaen, jos elinikä pitenee tulevaisuudessa, noin puolet siitä olisi käytettävä työntekoon.

"Kesäloma on aina kesällä"

Se on täällä taas. Aurinko ei pääse pilkuistaan. Varmoja vuodenajan merkkejä ovat tutut uutiset kotikulmilta. Tokoinrannassa on jälleen käynnissä vuosittainen pelastajien ja "rantojen miesten" keskinäinen hevostelu. Kisaa käydään siitä, kuinka nopeasti Karhupuiston brankkarilta ehditään Hakaniemeen noukkimaan rantatörmäpudokkaita. 

TELAmieskin saa vihdoin mahdollisuuden irtautua eläkejärjestelmän jalkasotilaan arjesta Kampin kasarmeilla. Matkasaarnaus on kuitenkin sen verran ehdollistunutta toimintaa, että täydellinen irtiotto ei valitettavasti taida olla mahdollista. Viime kesän katkaisi Porin Jazzien oheistuote Suomi-Areenan paneelikeskustelu. Tänä vuonna Seinäjoen Vauhtiajojen yhteydessä ollaan vailla päivittäistä eläkeleipää. 

Eipä silti, kesälomalla on hyvä välttää kuoliaaksi asti rentoutumista. Jos kuuntelee päihdeasiantuntijoita – en tarkoita puistonpenkkikemistejä – mökkimoodiin ajautuminen saattaa olla vaarallista. Laiturin nokassa vaanii monia houkutuksia! Hanapakkausviinit ovat monille kohtalokkaita ja A-klinikat täyttyvätkin aina lomien jälkeen. Meitä on myös opetettu karttamaan auringon UV-säteilyä ja pallogrillin ympärille keskittyvää harrastustoimintaa. Pekka Puska taitaa tosin olla turhaan huolissaan karsino-kabanossien rasvojen laadusta, sillä ruokapöydässä makkarat ovat yleensä jo muuntuneet hiileksi.

Ajan henkeä etsimässä 

Miltä TELA eläketiedotuksen maailma näyttää nyt puolivuotisella mittauspaikalla ennen kesälaitumia? Yli 25 000 ihmistä on osallistunut lähemmäs 650 tilaisuuteen. Suomea on samottu kaikkiin ilmansuuntiin maalla, merellä ja ilmassa. Tällä vauhdilla viime vuoden tilaisuuksien määrä saavutetaan hyvissä ajoin ennen vuoden loppua. 

Huhtivaaleissa toteutunut jytky näkyi reissun päällä torikäräjillä ja työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluissa hankalasti määriteltävänä innostuksena. Iso osa Suomesta ei ole selvinnyt vielä 90-luvun lamastakaan, mikä unohtuu helposti kehä III:n sisällä. Muutoshalukkuus ei toistaiseksi ole yltänyt eläkejärjestelmän pitkään linjaan millään tavalla. Indeksimiehet ja yltiöpessimistitkin ovat vähemmistössä. Tosin Kauppalehden foorumeilla taivas putoaa niskaan harva se päivä. Kreikan painolasti arveluttaa.

Moni on huomannut eläkeaiheisilla jutuilla olevan aina paljon kuulijoita niin vaalivankkureissa kuin nettifoorumeilla. Vakavasti otettavat argumentit nivoutuvat detaalien sijaan yhä enemmän työurien pidentämiseen sekä valtion talouden kestävyysvajeeseen. Vaikka "interweb" on täynnä tietoa, perustiedot eivät silti välttämättä ole aina kohdallaan.

Toivon kaikille blogin lukijoille lämpimiä päiviä, kylmiä juomia ja virkistävää kesää! TELAmies puhdistetaan naftaliinista kesän loppupuolella.... 

TELAmiehen Tipsi #4: Saaristolaista alkemiaa ja buffalon metsästystä

                   Verkanissa tarjotaan härkää myös luonnollisessa koossa 

Korppoon vierasvenesataman sydän on Ravintola Buffalo. Tai paremminkin Länsi-Turunmaan "korpporaation" – Parainen, Korppoo, Nauvo, Houtskar, Iniö. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tästä syntyykin yleensä seuraava ongelma, kun kuntaliitosten väännöt on saatu loppuun. Länsi-Turunmaalla on Suomi-laivan suuntiman lisäksi etsitty kuntasiitokselle uutta nimeä kansanäänestyksessä. Uudesta tai uusvanhasta nimestä äänestämässä kävi karvan verran enemmän populaa kuin eduskuntavaaleissa. Taloudesta voidaan kyllä sopia, mutta paikallisindentiteetistä on hankala tinkiä.

Ravintola Buffaloon on kertynyt roppakaupalla tietoa edesmenneen turkulaisen Pinellan Ribs -ravitsemusliikkeen kalmistosta. Tipsilistalle olisi muuten voinut lisätä myös nykyisen Pinellan, joka tosin painottuu enemmän fine-dine-puolelle samppakaljabaareineen. TELAmies ei hifistele. 

Buffaloa mä metsästän, tahdon saada suuren... Mitä salaista tietoa länsisuomalainen cross-over kulinaristinen sivistys sitten Buffalossa vaalii? Kyseessä on rimpsuluiden eli ribsien eli possunkylkiluiden herauttava maustekastike. Yrttipuurtarhan loistokkuutta makeantulisessa hunnussa. Oikeastaan kyse on saaristolaisesta alkemiasta. 

Paikan slogan on: parasta lihaa luissa. Itse näen asian niin, että vakaana tarkoituksena on poistaa liha mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti luista. Satunnaisesti järjestetyissä buffet-bakkanaaleissa voi testata kuinka korkean Verkanin kaltevan tornin luista saa kasattua lautaselle.

Tipsit #1 #2 #3

Kesäpäivä Näsinneulan varjossa

              Tampereen fallinen ylpeys ja elämyspuiston iloinen refluksiveivi
               
Tampere, tuo industriaaliromantiikan kehto – enkä tarkoita nyt metallimusiikin erästä alalajia – näytti parhaita puoliaan, kun toimihenkilöliitto Jytyn seniorit kokoontuivat viettämään koulutuspäivää keskustan Scandic-hotelliin. Erilaiset eläkeläisjärjestöt ja kolmannen iän puuhaporukat kutsuvat TELAmiestä yhä enenevässä määrin puhumaan, erityisesti eläkeindeksi kiinnostaa. Näyttäisi myös siltä, että ammattiliittojen eläkeläisjäsenten määrä kasvaa. 

Ennen indeksikatekismuksen alkeita seniorit saivat koulutusta sosiaalisen median käytöstä. Esitys sisälsi terveitä muistutuksia itse kullekin siitä, kuinka kuvauksellista aineistoa kannattaa julkaista tai paremminkin jättää julkaisematta. TELAmies ei harrasta herutusta!

Kävin pikavisiitillä Särkänniemessä. Osallistuva havainnointi kasvatti myötäelämisen kykyä. Säälien katsoin niitä isejä kalpeine kasvoineen, jotka nousivat jälkikasvunsa kanssa aina yhä uudestaan huvipuiston varsin kekseliäisiin kieputtimiiin. Laattalinkojen aateliksi osoittautui Tornado-vuoristorata.  

Paljon melua... indeksistä

Yleisöstä esitettiin useita kysymyksiä työeläkeindeksistä eli siitä mekanismista, joka pitää huolta työeläkkeiden ostavoimasta. Joidenkin toiveena oli nykyisen pääasiassa hintojen kehitykseen pohjautuvan mallin muuttuminen enemmän palkkojen kehitystä huomioivaksi. Ajattelun taustalla on, että eläkkeet nousisivat nykyistä enemmän joka tammikuisessa eläkkeiden indeksitarkistuksessa. 

Ottamatta tällä kertaa kantaa siihen, kuka indeksikeikauksen maksaisi ja miten, niin ensi vuonna tilanne saattaa hyvinkin olla se, että nykyinen työeläkeindeksi (80/20) tarjoaa korkeamman korotuksen työeläkkeeseen kuin paljon intoiltu puoliväli-indeksi (50/50).

Tilastokeskuksen inflaatioasiantuntija Ilkka Lehtinen pohjustaa tätä ajatusta artikkelissaan euromaiden tekemien välillisten verojen korotusten inflaatiovaikutuksista. Ruuan, energian ja asumisen hinnoissa on nousupaineita. Lehtinen ennustaa, että Suomessa tämän hetkisten näkymien mukaan nykyinen "taitettuindeksi" nousisi 1.1.2012 runsaat 3,5 prosenttia, kun palkkojen vuosimuutos olisi samaan aikaan vain noin 2–2,5 prosenttia.

Katsottaessa taaksepäin talouden lainalaisuuksiin on kuulunut se, että pitkällä aikavälillä palkat nousevat aina nopeammin kuin hinnat. Nyt näköpiirissä on kuitenkin jälleen ainakin yksi vuosi, jolloin saattaa käydä päinvastoin. Viimeksi vuonna 2008 kävi niin ikään samalla tavalla. Jos palkat jäävät useampana vuotena ja pysyvästi hintojen kehityksestä jälkeen, löytyy kyseiselle ilmiölle toinenkin termi: sisäinen devalvaatio eli D-vitamiinin annostelu.